LoSB avasi II-divarikauden voitolla


Vastassa edarin II-Divisioonaan tiputtaneen M-Teamin kakkosjoukkue, eli tuttavammin Smurffit. Ottelusta ennakoitiin vaikeaa, eikä siinä erehdytty. Varsinainen maali-iloittelu ottelusta tulikin, kun 60 minuuttiin ehdittiin heiluttaa verkkoja 18 kertaa, joskin yksi maaleista hylättiin, lopputuloksen jäädessä kotijoukkueen 10-7 voitoksi.

Päivän länskärin mukaan ”Jarno Koivula sai yleisön välillä kohahtamaan pelastuksillaan”. Muuten hyvä, mutta olin varalla, ja maalissa Mikkis ;-). Noo, sattuuhan noita paremmillekin.

Lähes täydellinen ajosää

Sunnuntaina Etelä-Suomessa motoristeja hemmoteltiin oikein roppakaupalla. Pilvettömältä taivaalta paistanut aurinko lämmitti suonissa kulkeneen bensiinin alta aikayksikön, ja motoristi toisensa perään kirmasi ratsuineen kohti tuntematonta.

Sami soitti puolen päivän aikaan kysyäkseen ajoseuraa. Eipä tarvinnut kauaa miettiä. Sovin, että Sami tulisi parin tunnin päästä kun vieraat tekevät lähtöä, ja päästäisiin sitten liikkeelle. Mika kuulemma olisi pihahommissa, joten ajelut olisi kahden kauppaa.

Sami saapuikin sovitusti kahden aikaan, ja ainostaan Reveren käynnistysongelmat siirsivät lähtöä. Liikkeelle päästiin lopulta hieman kolmen jälkeen, ja reitti jouduttiin jättämään melko lyhyeksi pyrähdykseksi lähimaastossa, mutta kuitenkin. Olipas kiva päästä kietaisemaan pari sataa kilometriä syyssäätä.

Vastaan tuli motoristeja joka toisessa kurvissa niin, että moikkauskäsi alkoi pahasti väsyä jo ennen reissun puoliväliä. Tuli myös löydettyä pari todella hienoa kuvauspaikkaa, mutta kamera kurja oli jäänyt kotiin. Jäi sen verran paljon kaivelemaan, että vietyäni pyörän takaisin tallille, otin Miran kyytiin ja päätimme lähteä katsastamaan nämä kuvauskohteet oikein kameran kanssa (kuvat täällä).

Matkalla ensimmäisestä kuvauspaikasta toiselle, jossain Kirkkonummen ja Inkoon välimaastossa tuli vastaan aina yhtä ikävä näky. Oli paloautoa, poliisiautoa ja sitten moottoripyörän (onneksi suhteellisen ehjä) raato. Uutisista ei löytynyt vielä tänäänkään mitään, joten ilmeisesti tuossa ei ole sen pahemmin sattunut, kun kerran uutiskynnys ei ylittynyt. Toivotaan niin.

Joopa joo -päivä

On kuulemma taas Autoton päivä. Sen kyllä huomaa kun työmatka taittui Helsingissä ennätyksellisissä ruuhkissa jonottaen. Tuntui siltä, kuin jok’ikinen autonrämä olisi valjastettu työmatkaan tänä aamuna. Kuinka tyypillistä.

Autoton päivä kehottaa pohtimaan liikkumistottumuksia.

No, pohditaampa sitten…

Kulkisin bussilla jos…

  • Lippu ei maksaisi 200 euroa per lärvi kuukaudessa eteenkin kun meitä on kaksi matkustamassa.
  • Pääsisin istumaan bussissa ennen Kehä III:sta.
  • Kulkisi enemmän ”suoria linjoja” jotka eivät kiertäisi jokaisen pikkukylän kautta.
  • En tarvitsisi autoa työmaalla toimipaikkojen välillä liikkumiseen aina silloin tällöin.

Tottakai VOISIN kulkea bussillakin, mutta en viitsi kiduttaa itseäni. Sen sijaan ajan Dieseliä polttavalla autolla Opelilla… Kaasuauton ostaisin JOS ei maksaisi mansikoita ja JOS sen voisi tankata edes jossain lähistöllä.

Sissi sydänultrassa

Sissi

Sissi kävi nyt uudestaan Yliopistollisessa Eläinsairaalassa edellisellä käynnillä havaitun korkean verenpaineen kontrollissa. Samassa yhteydessä suoritettiin myös sydämmen ultraäännitutkimus ja käytiin läpi Sissin röntgenkuvien löydökset.

Valitettavasti uutiset eivät olleet kovin hyviä.

Sissin sydämmen vasemmassa eteisessä on jotani häikkää, ja sydänläppä vuotaa. Tästä kerääntyy nestettä keuhkoihin, joiden kapasiteetti on pudonnut miltei puoleen puolentoista vuoden takaisen leikkauksen yhteydessä otettuihin röntgenkuviin verrattuna. Sissi saikin lääkemääräyksen nesteenpoistoon sekä asperinia veritulppariskiä pienentämään. Riski veritulppaan ja sen myötä halvaukseen on varsin suuri. Lisäksi Sissillä on mahdollisesti kasvain rinnan alueella, joka omalta osaltaan painaa keuhkoja.

Ainoa positiivinen asia on, että Sissin verenpaine oli palannut normaaliksi, mutta sydänvian vuoksi lääkitystä jatketaan edelleen.

On toki selvää, että tämä kaikki tarkoittaa käytännössä Sissin jäljellä olevan ajan olevan vähissä. Todennäköisesti puhumme ennemmin viikoista kuin kuukausista, vaikkakin Sissi on monta kertaa osoittanut olevansa varsinainen sitkeä Sissi. Tuskia Sissillä ei eläinlääkärin tulkinnan mukaan pitäisi olla.

Lisäys 19.09.2008 @ 18:30: Saatiin tulokset YES:sta, ja Sissin T4-arvo oli 15, eli on tullut rajojen sisään ( viitearvot 12-58 ). Lääkemäärä tiputetaan neljään tablettiin päivässä, ja soitellaan parin viikon päästä uudelleen ja konsultoidaan tilanteen kehittymisestä.

Toistaiseksi siis näyttää olosuhteisiin nähden hyvältä.

Raunioille ja takas

Kuten Mika ehtikin jo mainitsemaan, päästiin poikien kanssa pitkästä aikaa yhteisajelulle. Reissu suuntautui tällä kertaa Raaseporin linnanraunioille, mikä osoittautuikin varsin onnistuneeksi valinnaksi. Oletimme paikalla olevan vain muutamia kiviä, emmekä odottaneet kunnon linnaa. Näin sitä oppii asioita.

Saas nähdä vieläkö sitä pääsee tänä kesänä vastaavalle reissulle, sillä yhteisen ajan löytyminen kolmen kaveruksen kalentereista tuntuu olevan varsin haasteellinen tehtävä tätä nykyä.