Viikonlopun toinen lenkki vuorostaan Samin seurassa suuntautui Perniöön kahville ja Tammisaaren kautta kotiin. Ajossa tuli huomattu Reveren moottorin värisevän jonkin verran kierrosten ollessa 4500-5000 ja yli. Voi tosin johtua kuumasta kelistäkin, tiedä häntä.
Ajo maistui sen verran hyvin, että illalla oli vielä pistäydyttävä uudelleen lenkille, viikonlopun kokonaiskilometrien päästessä lähentelemään 700 km.
Huollonkin koeajoksi tituleerattu ajolenkki Mikan kanssa oli varsin fantastinen kokemus. Lämpömittari lähenteli (ja taisi ylittääkin) 30 astetta kun liikkeelle päästiin. Ajoa kolmatta sataa kilometriä ja mieleenpainuvin piipahdus osui Räyskälän lentokentälle, jossa kahviteltiin hetkinen. Purjekoneita ylös vetävät pikkukoneet laskeutuvat kentälle aivan tien ylitse, ja allekirjoittanut meinasi kurvata ojaan “konetta väistäessä” Mikan kehoitettua katsomaan kuinka kone laskeutuisi hetken kuluttua suoraan pään yläpuolelta viereiselle kentälle. Varsin jännä kokemus tuokin.
Reverestä voidaan todeta, että sen äänet ovat muuttuneet möreämmiksi. En vain osaa sanoa onko se itse pyörälle hyvä vai huono asia, mutta kovin paremmilta äänet omaan korvaan kyllä kuullostavat – ja samaa on kommentoineet muutkin kuulijat.
Huolto saatiin onnellisesti päätökseen, vaikka joitakin vastoinkäymisiä tulikin eteen. Stormilta kaivattu venttiilikopan kannen tiiviste löytyikin Turun myymälästä ja sen saaminen Helsinkiin menisi seuraavan viikon keskiviikkoon. Oli siis turvauduttava tuplahintaiseen Brandt:lta saatavaan tiivisteeseen. No, onpahan ainakin vaihdettu.
Venttiilikopan kannen tiivisteen lisäksi vaihdettiin vuotanut jäähdytysletkun tiiviste ja vaihdettiin viritetyn keskituen “lepuutuskumin” tilalle ehta ja aito, joskin melko eksoottisen värinen “lepuutuskumi”. Sitten kaasareiden synkkaus, joka meni sekin yllätyksittä ellei sellaiseksi lasketa sitä, ettei Reiska sylkäissyt jäähdytysnesteitä pihalle.
Lopuksi tarkistettiin jäähdytysnesteen ja öljyn määrät ja huolto oli tehty. Varsinainen koeajo sitten vasta huomenissa, koska ensi yöksi on taas marssittava töihin.
Jatkoa ensimmäiseen näytökseen piti saada jo perjantaina, mutta Mikalle tulleen yllätysvierailun vuoksi se siirtyi lauantaille. Ohjelmassa yksinkertaisesti vain öljyn ja jäähdytysnesteen lisäykset, kasaus ja kaasareita synkkaamaan. No, näin siis teoriassa… Käytäntö olikin sitten jotain ihan muuta.
» Lisää: Tarina nimeltä 48000 kilometrin huolto, toinen näytös
Bongasin keskiviikkona Hesarista uutisen; Rangaistusta pakoileva Maija-Liisa Lahtinen Suomeen todistajaksi.
TAMPERE | Vankeustuomion toimeenpanoa pakoileva Maija-Liisa Lahtinen tulee koskemattomuussuojan turvaamana Suomeen oikeydenkäynnin todistajaksi. Lahtinen on todistajana Tampereen käräjäoikeudessa 2. kesäkuuta alkavassa oikeudenkäynnissä, jossa käsitellään hänen konkurssipesäänsä liittyvää riita-asiaa.
Maija-Liisa Lahtinen on lehtikustantaja Urpo Lahtisen leski. Hänet on tuomittu talousrikoksista lähes kolmeksi vuodeksi vankeuteen. Lahtinen on pakoillut rangaistuksen täytäntöönpanoa vuodesta 2006 oleskelemalla ulkomailla.
Tampereen käräjäoikeuden mukaan Maija-Liisa Lahtinen saa oleskella Suomessa oikeudenkäynnissä todistamisen jälkeenkin pari viikkoa. Koskemattomuussuoja jatkuu 15 päivää siitä päivästä, jolloin häntä ei enää tarvita todistajana.
- STT
Siis anteeks niinkuin mitä?! Tyyppi on tuomittu vankeuteen, ja saa tulla sitten pakomatkalta Suomeen OMAAN oikeudenkäyntiinsä, eikä saa pidättää ei rajalla, ei poliisin toimesta eikä oikeudessa. Vaan pitää päästää takaisin ulkomaille pakoilemaan. Siis oikeesti; MITÄ VITTUA!?!!
Toivottavasti nyt joku ottaa ämmän kiinni ja toimittaa 15 päivän jälkeen polliisille. Täs meil hei on oikeusvaltio vailla vertaa :-)
Mikäs sitä estää tekemästä WinCapita juttuja jos toisiakin tälläsessä valtiossa kun ei ole selkeästi pienintäkään vaaraa saada mitään tuomiota! Puhumattakaan joistain Juhantalosta, joka vielä valitaan eduskuntaan tuomion jälkeenkin :)
Jee jee. Mitähän sitä keksis?
Selaat arkistoa toukokuu, 2009.
