Suzuki update

Suzukilla on nyt ajeltu karvan yli 2000 km, ja lienee aika kertoa auton kuulumisia.

Suitsa on yllättänyt allekirjoittaneen varsin perusteellisesti. Moitteita ei ole montaa, ja ne ovat kaikki varsin merkityksettömiä. Moitteita saavat oikeastaan vain tuulilasin (ja erityisesti takalasin) pesusysteemi ja kulutus (joka ei ole ihan sitä mitä lupailtiin).

Tuulilasin pesulaite ruikkii nesteitä varsin 80-luvun tyyliin, ns. lorotuksena sumuttamisen sijaan. Aina plussa on, että ruiskutus on nelipisteinen. Takalasin pesulaitetta ei vielä ole pystynyt testaamaan, sillä nesteen kuljetusletku on poikki jostain kohdin, ja nesteet kertyvät ohjaamon puolelle verhoilua kastelemaan. Asia korjataan parin viikon päähän varatussa ensihuollossa takuutyönä.

Jokseenkin ärsyttävä piirre näissä pikkuautoissa on takalasin sotkeutuminen normaalissa ajossa johtuen pitkälti Etelä-Suomen maanteiden tolkuttomasta suolaamisesta. Kun aina ajaa sohjossa, tälläinen pikkuauto jossa takapyörät on miltei äärikulmissa tuppaa nostattamaan kaiken tiestä irtoavan suoraan takalasille.

Samaisesta suolauksesta johtuen autolle on ensi viikolle varattu aika korin ruostesuojaukseen.

Valot ovat hyvät, mutta niitä ei ole koskaan liikaa. Tästä syystä tilasin lisäystä valotarjontaan Hella Comet FF-200 kaukovalojen muodossa. Kaukovalojen referenssiluku kasvaa nykyisestä 35 tuplaksi, joten yöajelut helpottuvat kummasti.

Kulutus on vehkeessä ollut vielä melkoisesti kovempi kuin mainoksissa annettiin ymmärtää. Toki tajuan sen, ettei optimaalisissa testioloissa saatuihin tuloksiin pidä liian tarkkaan tuijottaa, mutta ero on ollut kuitenkin huomattava. Eräät arvailut veikkasivat kulutuksen laskevan kunhan moottori hieman kuluu ”tehdasasetuksista”, ja toki ajotapa vaikuttaa merkittävästi tähänkin menoerään. Kulutus on ollut laskusuuntainen jokaisella tankkauksella, joten hyvältä senkin osalta näyttää.

Veera voi paremmin

Veeran kunto paranee päivä päivältä. Vielä sunnuntai-iltaan asti kiinni ollut kipulaastari taisi itsessään nostattaa kissalla kuumetta, sillä heti laastarin poistamisen jälkeen kuume laski. Sunnuntain jälkeen Veera on intoutunut kehräämäänkin, ja sitä kehräystä sitten piisaakin. ;-)

Vielä sunnuntaina Veeran käveleminen on hyvin rauhallista ja horjuvaa… Tiedä onko tuosta kipulääkkeestä aiheutunut jonkin sortin vieroitusoireetkin, mutta maanantaina kulkeminen on normalisoitunut. Ei Veera vielä aivan oma itsensä ole, mutta aletaan olla jo lähellä sitä.

Onneksi on tuo kissavakuutus, niin ei lääkärikustannuksetkaan hirvittänyt! Korvaus kuittasi samantien useamman vuoden vakuutusmaksut.

Obelix vaihtui Suzukiin

obelix

Auton vaihto on ollut siis ajankohtainen jo pitkään, mutta varsinainen aktiivivaihe alkoi tuossa viikko takaperin. Alusta lähtien oli selvää, että tilalle tulisi joku pieniruokainen kauppakassi, koska isommalle autolle ei olisi tarvetta (eikä budjettia).

Ehdokkaina olivat lähinnä uudehko Suzuki Alto, vähän ajettu Citroen C1, vähän enemmän ajettu Toyota Aygo ja vielä vähän enemmän ajettu Toyota Yaris. Valitseminen näiden välillä oli suunnattoman vaikeaa, koska jokaisessa autossa oli paljon hyviä ja vähemmän hyviä ominaisuuksia (niinkai se aina on).

Pitkällisen pähkäilyn ja parin koeajon jälkeen valinta lopulta osui lähes uuteen Suzuki Alto GL 1.0 yksilöön Huittisista. Mittarissa ostohetkellä hurjat 18 kilometriä.

Suzukista puuttuu oikeastaan vain lohkolämmitin ja sisäpistoke, mutta muuten kaikki on kohdillaan ja nuo puutteet saadaan suhteellisen nopeasti ja edullisesti korjattua.

Autosta kerron tarkemmin kunhan kokemukset karttuvat, mutta annetaan nyt pienenä maistiaisina nettiautosta poimittu kuva valitusta yksilöstä.

alto
2asterix-obelix

Veera vaisuna

Kaiken auto- ja salibandytohinan ohella kiinnitimme eilen huomiota siihen, että Veera oli kotiin tullessamme poikkeuksellisen vaisu. Ei tullut tavalliseen tapaansa morjestamaan kotiin saapuneita, eikä oikein tahtonut illan aikana tehdä mitään muuta kuin nukkua omassa lempipaikassaan.

Normaalisti Veera jutustelee varsin paljon kissaksi, mutta eilen ei edes silittely saanut aikaan minkään sortin verbaalista vastausta. Alkuillasta tyttö kyllä hyvin vaimeasti kehräsi, mutta normaaliin lähinnä polttomoottorilta kuullostavaan rutinaan verrattuna melkoisen vaisua sekin oli.

Ulkoilemassa Veera sentään jaksoi käydä, joskin sekin taisi olla lähinnä ulkoilmassa istuskelua.

Sama vaisu meininki jatkui myös tänä aamuna, eikä Veera innostunut edes aamiaiselle. Pitänee illalla soitella eläinlääkärille toimintaohjeiden saamiseksi. Toivotaan, ettei kyseessä ole mitään sen vakavempaa.

Update @ 16.12.2009 21:00: Veera on edelleen vaisu, eikä oikein tahdo tehdä muuta kuin käpertyä kerälle mahdollisimman hyvään piiloon. Yritimme päästä näyttämään Veeraa eläinlääkärille, mutta kaikki mahdolliset paikat olivat tältä illalta täynnä.
Kunnallinen eläinlääkäri neuvoi tarkkailemaan tilannetta aamuun.

Mittasimme Veeralta lämmöt, jotka olivat yli 40 astetta. Kun kissan normaali lämpö on 38,5 astetta, on Veeralla jo melkoisesti kuumetta. Voi olla, ettei tule nukuttua ensi yönä.

Update @ 17.12.2009 06:50: Kuume ei ole laskenut, joten aamu aloitetaan viemällä Veera Felinaan. Toivottavasti siellä on sen verran joustoa, että päästään sisään. Lisää päivän mittaan.

Update @ 17.12.2009 23:40: Veera pääsi sairaalasta kolmelta, ja voi jo paremmin. Ongelmien aiheuttajaksi todettiin haimatulehdus sekä Giardia infektio. Tarkoittaa koko lauman madotusta ja kodin desinfiointia. Veera sai sairaalasta mukaan antibiootit ja kipulääkityksen laastarina kylkeen, mikä tuo mukanaan kaulurin mistä neiti ei tykkää ollenkaan. Veera on nyt eristyksissä muusta laumasta ainakin sunnuntai-iltaan asti. Lisää potilaasta kun tilanne kehittyy.