Uskottava se on

Selkäkipu taas

Onnistuin jälleen kerran rikkomaan selkäni urheillessa. Tällä kertaa vuorossa lentopallo ja harmittomalta vaikuttanut liukastuminen viikko takaperin keskiviikkona… Ilta meni vielä hyvin, mutta jo yöllä oli selvää, että lääkäriin on mentävä heti aamusta. Yritin kokeilla, josko pystyisin ajamaan autoa, mutta en päässyt edes penkille istumaan. Nilkutettuani hädin tuskin takaisin kotiin iski eteisessä niin hirveä kipu, että jalat pettivät alta.

Hetken ihmettelyn jälkeen oli soitettava lanssi noukkimaan ukko sairaalaan, kun edes jalan koukistaminen ei enää onnistunut ilman musertavaa kipua pystyyn nousemisesta puhumattakaan. Sairaalassa todettiin lihasvammaksi ja päivystyksessä vietetyn päivän jälkeen ukko kotiutettiin viikon sairausloman ja parin pillerireseptin voimin (Suurkiitos Anssille kyydistä kotiinpäin ja avustamisesta). Maanantaina mentiin jatkotutkimuksiin, jossa kuvattiin lanneranka röntgenissä, mutta sieltä ei oikeastaan mitään muuta löytynyt kuin ehkä pientä madaltumista viidennen nikaman kohdilla. Mahdollisesti orastavaa nivelrikkoa siis… Lääkkeeksi sauvakävelyä ja tukilihasten treenaamista.

Tämä tarkoittaa sitä, että salibandyuralle tuli piste, ja lentopalloilukin jää tauolle. Näin.

Tappioputki poikki

Kuva 3.10.2014 pelatusta ottelusta LoSB vs Matinkylä.


Ensimmäinen ottelu oli sekin ihan voitettavissa, mutta lopussa SK General oli parempi numeroin 7-5. Toisessa ottelussa pelattiin karsintapaikasta ja siinä Hurjat kaatui numeroin 8-6, joten Loimun melko pitkä tappioputki saatiin viimein katkaistua. Taidetaan tämän voiton myötä joutua vielä karsintaotteluun tippumista vastaan. No, aika näyttää.