Spacealien.fi

Huomasimme pari päivää sitten, että Pepin toinen alakulmahammas on vääntynyt sojottamaan eteenpäin. Hammas oli melkein irti, ja varmasti melko kipeä kissalle itselleen. Varasimme samantien ajan Eläinlääkäriasema Arkkiin hampaan poistoa varten, ja pääsimme eilen toimenpidettä suorittamaan. Toimenpidettä varten Pepi rauhoitettiin, ja koskapa edellisellä kerralla tyttö ei tahtonyt nukahtaa millään, annettiin ilmeisesti hieman suurempi annos rauhoitetta. Pepi simahtikin nopeasti, ja päästiin itse toimenpiteeseen.

Ensimmäinen ongelma tuli eteen siitä, kun Pepiltä ei tahtonut löytyä kunnon verisuonta etukäpälistä ei sitten millään. Lopulta lääkitys jouduttiin antamaan ihon alle suonen asemasta, kun suonta ei sitten millään löytynyt. Itse toimenpide saatiin sitten suoritettua ilman ongelmia, ja Pepi sai annoksen herätettä kotiin lähtiessä. Puhe oli, että Pepin pitäisi heräillä 10-15 minuutin sisällä, viimeistään puolessa tunnissa.

Pepi kuskattiin kotiin, ja tyttö senkun nukkui vaan. Parin tunnin odottelun jälkeen soitimme uudelleen Arkkiin, ja kyselimme ohjeita kun kisu ei vieläkään osoittanut mitään heräämisen merkkejä. Sovittiin, että pidämme kisun edelleen lämpimänä, ja koitamme hieman herätellä tyttöä. Kello alkoi lähestyä puoli kahdeksaa, ja Pepi jatkoi sikeää untaan. Soitimme Arkkiin uudelleen, ja päätimme yhteistuumin lähteä takaisin tarkistamaan tilanteen.

Matkalla Arkkiin Pepi sitten viimein alkoi osoittaa ensimmäisiä heräämisen merkkejä, mutta tämä tapahtui vasta kun olimme jo miltei Arkin pihalla. Kävimme sisällä saamassa toisen annoksen herätettä, ja nyt Pepi sitten viimein otti ja heräsi… Eikä tietenkään tykännyt tilanteestaan ei sitten vähääkään. Eläinlääkäri kävi vielä tarkistamassa tilanteen ennenkuin lähdimme kotimatkalle.

Kotimatkalla saimme ansaittua palautetta Pepiltä, joka ei tykännyt tilanteestaan yhtään. Mitään ongelmia ei matkan aikanakaan tullut, ja Pepi pääsi kotiin turvallisesti ja terveenä. Omistajat hieman säikähtäneinä tilanteesta. Syytä tällä “ylinukkumiselle” ei oikein löytynyt. Ilmeisesti ensimmäinen saatu heräte ei sitten purrutkaan jostian syystä. Go figure.

Pepi käväisi viime viikon rokotuksen yhteydessä havaitun haljenneen hampaan poistossa Arkissa. Tyttö ei tahtonut nukahtaa aluksi millään ilveellä, ja heti toimenpiteen jälkeen tyttö olisi kovasti halunnut lähteä liikenteeseen. Toivon mukaan kivut jäivät hammaslääkärin roskikseen hampaan puolikkaan mukana.

Tulevan Ruotsin matkan vuoksi pakolliset rokotukset ajoivat koko lauman kertarysäyksellä rokotettavaksi Eläinlääkäriasema Arkkiin. Vaikka matkassa oli viisi kissaa, ei varsinaisia ongelmia matkalla tullut. Normaalia maukumista sitäkin enemmän.

Pepillä havaittiin yksi rikkinäinen poskihammas, joka on varmasti melko kipeä. Pepi saikin heti ajan hampaan poistoon ensi viikon tiistaille.

Sissi voi huonosti. Verikokeissa paljastui, että T4-arvo on taas pilviä hipovalla tasolla, eikä herra ole syönyt omatoimisesti viime torstain jälkeen muuta kuin Nurtriplussaa, jota ukko söisi vaikka koko tuubillisen jos vain saisi. Päätimme tänään käydä uudelleen Arkissa ottamassa röntgenkuvat Sissin keuhkoista. Kuvissa kaikki näytti olosuhteisiin nähden hyvältä, eli nestettä ei keuhkoissa juurikaan ollut. Eläinlääkäri epäili, että syömättömyys ja Sissin huono kunto johtunevat tuosta kilpirauhasen voimakkaasti nousseesta arvosta yhdistettynä sydämen huonoon tilaan. Sydäntä lääkäri ei voinut tälläkään kertaa kuunnella, koska Sissi kehräsi minkä kerkesi.

Päätimme vielä yrittää aloittamalla Tyrazol -lääkityksen uudelleen. Toivottavasti Sissin kunto kohoaa ennen viikonloppua. Totuus kuitenkin on, että nyt alkaa Sissin viimeiset hetket olemaan lähellä.

Edellisen tarkistuskäynnin tuloksina Kukka, Pepi ja Roope oli tarkoitus tulla hampaiden puhdistuskäynnillä Eläinlääkäriasema Arkissa. Mira päätti kuitenkin, ettei Roope lähde mukaan ennenkuin on käynyt sydänultrassa tarkistettavana. Tilalla mukaan lähtee Sissi verikokeisiin. Loppumetreillä Roope lähti kuin lähtikin mukaan, tosin vain rokotettavaksi Miran huomattua rokotuksen mennen vanhaksi.

Käynti sujui muuten aivan odotusten mukaisesti, mutta toinen asiakas kuuden frettinsä kanssa oli ilmeisesti ymmärtänyt varatun aikansa väärin, ja oli tullut paikalle meidän kanssa samaan aikaan (eli puoli tuntia myöhässä varaukseensa nähden). Koska meillä ei ollut mikään kiire, ja frettilauman piti saada rokotuksensa kiireellisesti jonkin ulkomaanmatkan aikataulujen takia, päätimme joustaa omassa ajassamme siten, että loput kissat hoidettaisiin frettilauman jälkeen. Jo rauhoitetun Pepin hoitoa ei voinut siirtää, sillä rauhoite kestää vain lyhyen aikaa.

Eläinlääkäri kiitteli joustoamme, ja saimmekin ihan kohtuullisen alennuksen omaan lääkärilaskuumme kiitokseksi. Frettilauman omistajilta emme kuulleet mitään, vaikka olimme käytännössä katsoen samassa huoneessa. No, mitäpä sitä turhaan kiittelemään kun kerran meinasi oma aikataulu mennä ihan sekaisin. Oi voi…

Tärkein kuitenkin meni niinkuin pitikin, eli meidän tytöt saivat hammashoitonsa, Roope rokotuksensa ja Sissi antoi verkikokeensa juuri sillä tyylikkyydellä, mitä olemme vuosien varrella tottuneet odottamaan. Mahtava katti kertakaikkiaan. Ja sai kehuja – taas.

Kukka ei hoidon jälkeen saanut herätettä, vaan saimme mukaamme ruiskussa muutaman pisaran tiputettavaksi Kukan ikeneen kotona. Tällä keinoin Kukan ei tarvinnut voida pahoin kuin yhteen suuntaan autossa. Pepi sitävastoin sai herätteen jo eläinlääkärissä, ja alkoi heräillä jo matkan aikana. Molemmat kissat olivat vielä illalla tokkurassa, mutta aamuun mennessä molemmat tytöt olivat taas virkeitä kuin peipposet konsanaan, eikä hammaslääkäristä ollut jälkejllä kuin muisto. Samoin kuin hammaskivistä.