Kärvistely vanhan jatkuvasti hidastuvan tietokonevanhuksen kanssa alkaa olla lopuillaan. Tänään lähti hieman uutta rautaa tilaukseen.
Uudesta raudasta nyt vois sanoo vaikka mitä, mutta pelkistetään lyhyesti näin: Kyllä lähtee!
Toimitus voi kyllä venähtää….
Tuli sitten koettua ensimmäinen rehellinen kaatuminen moottoripyörällä tämän aamun työmatkalla Helsingissä. Olin kiinnittänyt huomiota jo Espoon puolella Länsiväylällä polttoaine laikkuihin asfaltilla, mutta siitä huolimatta onnistuin länsiväylän lopussa juuri ennen Porkkalankatua ajamaan etupyöräni sellaiseen juuri kaistaa vaihtaessa.
Vauhtia oli onneksi vain 15-20 km/h, joten suurimmat vauriot tulivat kuljettajan ylpeyteen. Vaihdoin kaistaa suunnatakseni Töölön suuntaan ehkä 300m ennen liikennevaloja. Välittömästi kaistaa vaihtaessani etupyörä “katosi” alta, ja kuljettaja huomasi köllöttävänsä asfaltilla kyljellään.
Pyörä ei onneksi osunut autoihin, ja takana ajaneet autot pysähtyivät esimerkillisesti blokkaamaan ettei kukaan takaa tullut päälle. Siitä iso hatunnosto heille. Tulipa pari kuljettajaa vielä kysymään allekirjoittaneelta miten kävi. Kiitos. Onneksi ei käynyt itselle mitään – mitä nyt iso klommo itsetuntoon.
Sain pyörän kammettua pystyyn ja työnsin sen kaistojen vasemmalle puolelle saadakseni silmäiltyä vähän mitä vaurioita tapaus tuotti, enkä siinä tilanteessa huomannut muuta kuin sen, että pleksi oli murtunut kiinnikkeistään ja makasi asfaltilla. Poimin sen pois ja koitin käynnistää pyörää. Toki pyörä ei sitten käynnistynyt kun oli hetken aikaa ollut kyljellään, joten päätin työnnellä pyörän Porkkalankaudulle pois autojen edestä. Autoilijat antoivat hienosti tilaa ja sain pyörän työnnettyä liikennevaloihin asti ja siitä suojatietä pitkin syrjään. Siellä sitten tarkempaa analyysiä tilanteesta.
Laukkuun oli tullut pieni hankausjälki ja samoin kaasukahvan päähän. Samainen kahva oli kääntynyt hieman siten, että etujarrukahva nousi muutaman sentin ylöspäin, mutta ei ollut vääntynyt. Vilkut ehjät, eikä mitään naarmuja tankkiin ainakaan ensisilmäyksellä. Tutkailen pyörää tarkemmin paremmassa valossa sitten iltapäivällä.
Käynnistelin pyörää uudemman kerran, ja Reiska heräsikin henkiin pienen sahaamisen jälkeen. Ajoin pyörä hetken testaamisen jälkeen työpaikan autotalliin, ja tutkailen sitä tarkemmin kotiin lähtiessä.
Tärkein tietysti, ettei kuskille käynyt mitään. Jos olisin ajellut shortseissa ja T-paidassa, olisi tilanne todennäköisesti ollut toisenlainen.
Ilmoitin lopuksi vielä hätäkeskukseen tapahtuneesta, jotta voivat tarvittaessa käydä tarkistamassa tilanteen tuosta polttoaineesta. Toki omasta pyörästäkin on saattanut valua jotain tielle, mutta ruuhkassa paikan tarkistaminen osoittautui mahdottomaksi.
Summa Summarium; Jos joskus piti kaatua, tämä oli ehkä se paras tapa sillä mitään ei käynyt itselle, muille eikä pahemmin pyörällekään. Kannattaa myös ainakin hetken aikaa varoa tuota länsiväylän asfalttia Helsingin päädyssä jos sielläpäin satutte liikkumaan. Kuljettajalle ainakin kymmenen vuotta ikää lisää kertaheitolla, kyllä tilanne sen verran säikäytti. Allekirjoittanut jatkaa Empy:n jäsenenä.
Been there, Done that. Hauskaa oli jälleen kerran, eikä olympiaadien kiertopalkintokaan ihan väärään joukkueeseen mennyt ;). Vuosikokouksessa uusi pesti VPJ:ksi. Ihan jees nakki tuokin.
Huomasimme pari päivää sitten, että Pepin toinen alakulmahammas on vääntynyt sojottamaan eteenpäin. Hammas oli melkein irti, ja varmasti melko kipeä kissalle itselleen. Varasimme samantien ajan Eläinlääkäriasema Arkkiin hampaan poistoa varten, ja pääsimme eilen toimenpidettä suorittamaan. Toimenpidettä varten Pepi rauhoitettiin, ja koskapa edellisellä kerralla tyttö ei tahtonyt nukahtaa millään, annettiin ilmeisesti hieman suurempi annos rauhoitetta. Pepi simahtikin nopeasti, ja päästiin itse toimenpiteeseen.
Ensimmäinen ongelma tuli eteen siitä, kun Pepiltä ei tahtonut löytyä kunnon verisuonta etukäpälistä ei sitten millään. Lopulta lääkitys jouduttiin antamaan ihon alle suonen asemasta, kun suonta ei sitten millään löytynyt. Itse toimenpide saatiin sitten suoritettua ilman ongelmia, ja Pepi sai annoksen herätettä kotiin lähtiessä. Puhe oli, että Pepin pitäisi heräillä 10-15 minuutin sisällä, viimeistään puolessa tunnissa.
Pepi kuskattiin kotiin, ja tyttö senkun nukkui vaan. Parin tunnin odottelun jälkeen soitimme uudelleen Arkkiin, ja kyselimme ohjeita kun kisu ei vieläkään osoittanut mitään heräämisen merkkejä. Sovittiin, että pidämme kisun edelleen lämpimänä, ja koitamme hieman herätellä tyttöä. Kello alkoi lähestyä puoli kahdeksaa, ja Pepi jatkoi sikeää untaan. Soitimme Arkkiin uudelleen, ja päätimme yhteistuumin lähteä takaisin tarkistamaan tilanteen.
Matkalla Arkkiin Pepi sitten viimein alkoi osoittaa ensimmäisiä heräämisen merkkejä, mutta tämä tapahtui vasta kun olimme jo miltei Arkin pihalla. Kävimme sisällä saamassa toisen annoksen herätettä, ja nyt Pepi sitten viimein otti ja heräsi… Eikä tietenkään tykännyt tilanteestaan ei sitten vähääkään. Eläinlääkäri kävi vielä tarkistamassa tilanteen ennenkuin lähdimme kotimatkalle.
Kotimatkalla saimme ansaittua palautetta Pepiltä, joka ei tykännyt tilanteestaan yhtään. Mitään ongelmia ei matkan aikanakaan tullut, ja Pepi pääsi kotiin turvallisesti ja terveenä. Omistajat hieman säikähtäneinä tilanteesta. Syytä tällä “ylinukkumiselle” ei oikein löytynyt. Ilmeisesti ensimmäinen saatu heräte ei sitten purrutkaan jostian syystä. Go figure.
DR oli saapunut paikalle vain neljän kenttäpelaajan turvin, ja näytti hetken siltä ettei peliä saada ollenkaan aikaiseksi. Onneksi vastustaja sai värvättyä yhden kenttäpelaajan lisää, ja peli saatiin käyntiin. Ilman vaihtomiehiä pelannut DR aloitti ryminällä, ja teki kaksi ensimmäistä maalia kunnon lihamuurin tekemän maskin takaa. Vantaalaiset saivat ensimmäiseen erään vain yhden. Tämän jälkeen vaihtomiehien puute alkoi painaa DR leirissä, ja vantaalaiset saivat enemmän otetta. Pari hyvää yritystä DR:llä vielä riitti, mutta tolpat ja ylärima olivat vantaalaisten maalissa kuin noiduttu. Otteluun mahtui vissiin kolme ylärimaa ja yksi tolppa ainakin. Saipa vastustaja rankkarinkin, mutta allekirjoittaneen hyvä vastaantulo ajoi laukojan liian pieneen kulmaan, ja veto osui – mihinkäs muuhun kuin tolppaan.
Kolmannen erän loppupuoliskolla vastustajan pelaajalla keitti yli, ja haistatteli sitten kunnolla tuomarille. Tuloksena 2 + 10 minuuttia. Koskapa vastusjalla ei ollut ylimääräisiä pelaajia, joutuivat he pelaamaan kolmella viittä vastaan vantaalaisten viimeiseen maaliin asti, ja loppusummeriin asti sitten neljällä. Tilanteeseen ja ennenkaikkea vastustajan pelaajien määrään ehkä hieman kova tuomio. Kaksiminuuttinen oli ihan ansaittu kyllä, mutta sen kympin ehkä olisi voinut tilanteen vuoksi jättää antamatta.
Lopputulos Ruskeasun helvetinpätsissä 7-2 vantaalaisille.
