Kuulumisia alakerrasta

Alakerran naapuri huomautti ohimennen, että aika usein iltaisin kuuluu makuuhuoneesta juuri nukkumaan mennessä töminää. Pienen ihmettelyn jälkeen tulimme siihen tulokseen, että ainoa syy voi olla se kun Kukka ja Veera hyppäävät kirjahyllyn päältä alas…

No, kissoillehan tämä sitten tiesi uuden nukkumapaikan etsimistä, eikä sellaisen etsimisessä kauaa nokka tuhissut. Tietysti tämä uusi nukkumapaikka on sitten olohuoneen korkeimman vitriinin korkeimmassa mahdollisessa kohdassa, yläsokkelissa. Kuinkas muuten ;-)

Lisää kuvia tulossa galleriaan kunhan jaksan purkaa kameran. Purettavaa sitten riittääkin, sillä hommasin kameraan 8 Mb muistikortin kaveriksi 64 Mb kortin, jonne mahtuukin sitten n. 400 kuvaa ;-)

Kuvagalleria

Uuden kameran tuoman inspiraation myötä rakentelen noista kissoista jonkin asteisen kuvagallerian tänne viikonloppuna. Muutamia kuvia tässä on tullut räpsittyä, vaikkakin tuntuu siltä että kameran ottaminen esille saa kissat aina heti rauhoittumaan eikä mitään kivaa tilanne kuvaa onnistu saamaan. Mikähän siinäkin sitten on… ehkä vain kuvittelen :-)

Viirun ja Veeran välit ovat pysyneet edelleen suurinpiirtein samanlaisina. Yleensä Veera murisee ensin, ja sitten siihen Viiru vastaa sähinällä – ja siinä sitten ollaan. Oliskohan tässä joku henkilökemia juttu? Ehkäpä Viiru kokee hänen alphanaaras -asemansa uhatuksi ;-) ;-) ;-)

Muuten kisut ovat kyllä tulleet hyvin toimeen, mitään ongelmia ei ole ollut. Normaalia takaa ajamista ja läpsyttelyä tassuilla esiintyy kaikilla kissoilla. Kivahan se on leikkiä kun leikkikavereita riittää.

Ainoastaa Kukan erilaisten tekstiilien imeminen vähän ihmetyttää, vaikkakaan haittaa siitä tuskin on. Vieläköhän sillä on emoa ikävä tai jotain… Kaipa mullakin olisi tuossa iässä (suhteellisestikin) äitii ikävä ;-)

Sirkuselämää

Harvinaisen mielenkiintoisia aikoja nämä, kun pennut opettelevat uusia asioita tai kun ne törmäävät uusiin tavaroihin ja uusiin materiaaleihin. Esimerkin virkaa voisi toimittaa vaikkapa satiini lakanat: Kukka hyppäsi sängylle ensimmäistä kertaa satiini lakanoille ja oli kuin olisi heikoilla jäillä keväällä. Pienikin tärähdys sängyssä ja kissa oli samantien metrin korkeudella kaikki karvat pystyssä ;-) No, onneksi hetken tutkimisen jälkeen moiset kamalat lakanat osoittautuivat sittenkin aika pehmeiksi ja varsin mielyttäväksi käyttää – ellei muuhun niin sitten niitä ainakin tuntuu olevan mukava imeskellä…

Samaan kategoriaan kuuluu tietysti myös rajojen kokeileminen; Kuinka kauan voi syödä nurkkahyllyn Rönsyliljaa ennenkuin isäntäväki hermostuu… Tai voiko parvekkeen kaiteella kääntyä 360º ennenkuin hermoraunio isäntä tulee ja koppaa kissan kainaloon.

Eikä tietenkään vanhojakaan harrastuksia sovi unohtaa: Kärpästen metsästys se vasta hauskaa onkin. Niin seurata vierestä kuin varmasti myös kissoista… Kärpäsen mielipidettä tuskin kannattaa huomioida, vaikka aika harvoin kissat onnistuvat tässä saalistuksessaan.

Kaikkee ne keksii…