Sirkuselämää

Harvinaisen mielenkiintoisia aikoja nämä, kun pennut opettelevat uusia asioita tai kun ne törmäävät uusiin tavaroihin ja uusiin materiaaleihin. Esimerkin virkaa voisi toimittaa vaikkapa satiini lakanat: Kukka hyppäsi sängylle ensimmäistä kertaa satiini lakanoille ja oli kuin olisi heikoilla jäillä keväällä. Pienikin tärähdys sängyssä ja kissa oli samantien metrin korkeudella kaikki karvat pystyssä ;-) No, onneksi hetken tutkimisen jälkeen moiset kamalat lakanat osoittautuivat sittenkin aika pehmeiksi ja varsin mielyttäväksi käyttää – ellei muuhun niin sitten niitä ainakin tuntuu olevan mukava imeskellä…

Samaan kategoriaan kuuluu tietysti myös rajojen kokeileminen; Kuinka kauan voi syödä nurkkahyllyn Rönsyliljaa ennenkuin isäntäväki hermostuu… Tai voiko parvekkeen kaiteella kääntyä 360º ennenkuin hermoraunio isäntä tulee ja koppaa kissan kainaloon.

Eikä tietenkään vanhojakaan harrastuksia sovi unohtaa: Kärpästen metsästys se vasta hauskaa onkin. Niin seurata vierestä kuin varmasti myös kissoista… Kärpäsen mielipidettä tuskin kannattaa huomioida, vaikka aika harvoin kissat onnistuvat tässä saalistuksessaan.

Kaikkee ne keksii…

Episodi 2

Yrittänyttä ei laiteta – sano. Yhteistuumin taas änkeämään pilleriä tälläkertaa Veerasta aloittaen. Ensimmäinen palanen suhteellisen helposti, mutta siihen se sitten tyssäsikin. Aivan kuin kissa olisi täysin unohtanut miten nielaistaan. Siinä sitä sai rapsuttaa kurkkua muutaman minuutin ja sitten pillillä vettä perään.

Kukka tuntuu olevan jo hyväksynyt pillereiden ottamisen matokuurin aikaan, ja sille tämä välttämätön toimenpide on vain minuutin juttu. Kyllä sekin aristelee nielaista pahan makuista pilleriä, mutta kun tietää palkkioksi saavan sitten maitonapin niin pillerit tulee nieltyä – rohkenisiko sanoa – suhteellisen vaivattomasti.

Pitäisi varmaan joskus ottaa oikein videolle tämä toimenpide ja lähettää jonnekin ”maailman hurjimmat kissan lääkintä videot” sarjaan ja voitto olisi jo plakkarissa. Tällä kertaa onneksi enemmiltä raapaisuilta vältyttiin ja pilleritkin tuli (toivottavasti) nieltyä. Puuh…