Spacealien.fi

Viikonlopun salibandyannos oli taas varsin merkillinen. Ensin lauantaina pistin digiboksin nauhoittamaan Suomen Cupin loppuottelun, koskapa omat sarjapelit olisivat samaan aikaan.

Sarjapeleissä sitten oma joukkue miltei tuplasi kauden pistesaaliin (eli voitimme ensimmäisen pelin, jolloin pisteet nousivat kolmesta viiteen). Toisessa pelissä saatiin sitten köniin, ja siten “varmistimme” sarjasta putoamisen kauden päätteeksi. Ok, teoreettinen mahdollisuus vielä olisi olemassa, mutta sekään ei enää omissa käsissä – ja se teoriakin on niin kaukaa haettua, ettei sitä edes tarvitse haaveilla.

Kotiin päästyäni huomasin, ettei se digiboksi mitään peliä ollut nauhoittanut. Taaskaan. Takanele. No, sain kuitenkin kuulla Erän voittaneen mestaruuden, joten seuran edustusjoukkue tippui cupista mestarteille – ei huonosti siis.

Sunnuntaina sitten edustuksen peliä kuvaamaan, ja lohjalaiset innostuivat pelissä varsinaiseen maali-ilotteluun. Loppusummerin soidessa taululla seisoi lpoppulukemat 5-20, eli lohjalaiset pistivät 20-juhlavuoden kunniaksi 20 maalia FB Falcons:n verkkoon. Ei paha.

Viikonloppuna pääsi allekirjoittanut ottamaan ensimmäisiä huteria askeleita 99-poikien maalivahtivalmennuksen osalta. Pidettiin maalivahdeille omat treenit muutaman kenttäpelaajan avustuksella. Onhan sitä tullut käytyä treeneissä jo aiemminkin ohjeistamassa, mutta nyt oli ensimmäinen (eikä varmasti viimeinen) varsinainen maalivahtitreeni.

Hauskaa oli, ja puolitoistatuntinen kuluikin aivan turhan nopeasti. Aivan kaikkia suunniteltuja harjotteita ei ehditty vetää läpi, mutta jääpähän jotain ensi kertaankin. Ei kyllä allekirjoittaneella hirveästi opetettavaa näille varsin lahjakkaille nuorille ole. Mitä nyt muutamia pieniä korjauksia ja vinkkejä… Pojat ovat varsin hyviä maalivahdinalkuja kaikki. Kunhan jaksavat treenata, en näe mitään estettä etteikö sieltä kouliintuisi muutama huippuveska seuran arsenaaliin!

Viimeaikoina ei ole pahemmin tullut kirjoitettua tänne blogin puolelle juuri mitään. Tämä johtuu pitkälti siitä, että kirjoittelen nykyään edustusjoukkueen raportit suoraan seuran sivuille. Ehkäpä sitä voisi taas aktivoitua uudelleen tällekin puolelle myös salibandyn osalta. Onhan sitä paljon muutakin kirjoitettavaa, kuin pelkästään otteluraportit.

Kuluva kausi ei ole oman joukkueen pelien osalta sujunut ihan suunnitelmien mukaisesti. Ensimmäiset kahdeksan ottelua ovat tuottaneet ainostaan kolme sarjapistettä. Liiemmin kirjoittelemisen aihettakaan ei siis ole ollut. Kukapa sitä nyt tappioistaan jaksaisi kirjoitella ainakaan henkilökohtaiseen blogiinsa :). No, ehkäpä loppukausi sujuu paremmin ja saa taas kirjoittamisen aihetta.

Tai sitten pitää kirjoittaa jostain ihan muusta :) Riittäisihän sitä turinointia noista meidän karvaisista nelijalkaisistakin ihan tarpeeksi, kun vaan ottaisi itseään niskasta kiinni, ja ajatukset “paperille”.

Vantaalaisten kauden päätös tuotti 4-1 voiton DR:stä. Tämä ei kuitenkaan nostanut vantaalaisia lohkovoittoon, sillä Universumin Hallitsijat voittivat niinikään viimeisen ottelunsa, ja tasapisteissä pysyivät vantaalaisten edellä sarjataulukossa keskinäisen maalieron turvin. Kausi oli tästä huolimatta hieno, ja voitolla on mukava siirtyä talvilomille.

Kolmetoista johti ottelua 4-2, mutta antoi vastustajan tulla rinnalle ja ohi. Allekirjoittaneelle tukku hyviä torjuntoja ja torjuttu rankkari, mutta ei sitten riittänyt. Vähän tahtoi olla kauden päättymistä ennakoivaa väsymystä joukkueella. Kausi pakettiin 4-5 tappiolla Warrior Bearsille.