Ensimmäinen hihhuli

Viime yönä jouduin sitten ensimmäisen kerran ns. hihhulin tulilinjalle. Ukkeli kävi urputtamaan siitä, että pysähdyn omakotialueella jalkakäytävälle autoni kanssa. No, tavallaan ukko on oikeassa, mutta järjetöntä olisi pysähtyä ajotielle, kun pihoihinkaan ei oikein voi ajaa (mm. portit estävät moisen) ja kyseisellä tiellä on liikennettä yölläkin, sillä kyseessä on yksi alueen pääväylistä. Aikansa keuhkottuaan ukkeli sitten rauhoittui ja lähti pois. Kuulin sitten jälkikäteen, että ukko on piireissä hyvin tuttu ilmestys, ja on kehkonnut likipitäen kaikille jakajille jo viimeisen 15 vuoden ajan. Elämäntehtävä siis.

Saapa nähdä kauanko seuraavaan kohtaamiseen menee aikaa, ja toteuttaako ukkeli uhkauksensa poliisille soittamisesta ;-).

Vieläkin positiivista

Sain kokemuksia myös ”ei niin mukavasta” yövuorosta tässä viime perjantain ja lauantain välisenä yönä. Ensimmäinen koettelemus tuli Helsingin Sanomien kuukausiliitteestä, jonka tekee Hesarin taittamisesta sanalla sanoen ”haasteellista”. Ellei muuta, niin jakaminen hidastuu lehden ehjänä postilaatikkoon saamisen muututtua haasteelliseksi. Lisäksi kunnon talvimyrsky ja suojakeli tekivät ajamisestakin haasteellista. Auto ei tahtonut liikkua kunnolla liukkaassa sohjossa, ja sitten kun liikkeelle pääsi oli mutkiin ohjaaminen ja jarruttaminen seikkailuja jokainen. Kuin pisteenä ii:n päällä, sattui vuorossa parikin kömmähdystä. Ensin huomasin jättäneeni puolet jaettavista Länsi-Uusimaa -lehdistä noutopaikalle, ja sitten erääseen kerrostaloon mennessä huomasin ottaneeni seuraavan talon lehtimäärät mukaani… Eikä ne tietenkään olleet lähelläkään sitä määrää, mitä meneillään olevaan taloon olisi tarvinnut.

No, kuten jo otsikossa totesin, kokemus tästäkin oli silti positiivinen. Vaikeuksista huolimatta sain jaettua piirit ajoissa ja ilmeisesti oikein, sillä reklamaatioita ei seuraavan päivän listaan ollut kirjattu. Oli oikeastaan hyvä kokea myös näitä vaikeuksia ja huomata, ettei niistäkään ylipääseminen ole mahdotonta. Sama kai pätee muuhunkin kuin pelkästään lehtien jakamiseen.

Sunnuntai vuoro onkin sitten lasten leikkiä verrattuna perjantai tai lauantai vuoroon, sillä Länsiuusimaa lehti ei ilmesty ollenkaan, ja jaettava lehtimäärä on siten melkoisesti pienempi. Porkkanana tietysti myös vuorosta maksettava sunnuntailisä. Talvimyrsky muistutti olemassa olostaan vielä sunnuntainakin, mutta oli jo huomattavasti lauantaista lievempi. Tiet olivat täynnä lunta sohjon asemasta, joten ajaminen oli helpompaa. Saas nähdä mitä ensi yö tuo sitten tullessaan.

Ensimmäinen yötyö

Sitä oppi samantien arvostamaan lehdenjakajaa. Hommaan kuuluu pelkän jakamisen lisäksi aimo annos muutakin huomioitavaa… Pitää osata liikkua mahdollisimman nopeasti, mahdollisimman hiljaa ja virheettömästi. Homma ei ole kovin monimutkaista, mutta vaatii alkuun tottumista. Parin ensimmäisen yön perusteella työ itsessään on mukavaa, ja riittävän monipuolista jaksamisen kannalta. Yöllä en ole kokenut itseäni väsyneeksi, vaikka en olekaan vielä oppinut uutta nukkumisrytmiä. Yötyön jälkeen aamulla on ollut hieman väsymystä, mutta sekin on mennyt suhteellisen nopeasti ohi.

Harjoittelukausi jäi nyt sitten tämän alueen osalta 2 yön mittaiseksi, ja ensi yönä teen kierrosta jo omillani… Tosin vain puolikasta siitä alueesta, joka normaali jakajalle kuuluu, sillä jakoaika on melko tarkka eikä myöhästymisiä katsota hyvällä. Kunhan sitten oppii nopeutta lisää jakoalue laajenee normaaliin. Se sitten kun sen aika on.

Lisäansiopaikka varmistui

Päädyin sitten sanomalehtien jakamiseen. Tällä tavoin minun ei tarvitse kokonaan luopua salibandyharrastuksesta, vaan voin ainakin suurimmaksi osaksi jatkaa harrastusta niikuin ennenkin. Sanomalehtien jakaminen aamuyön tunteina ei varmasti ole ihan helposti omaksuttava juttu, mutta uskoisin kyllä siihen tottuvani. Aika näyttää. Motivaatio tehdä työtä kuitenkin on korkea, joten uskon tämän homman onnistuvat kyllä, varsinkin kun työnantaja tuntuu olevan sopivan joustava esimerkiksi työmäärien ja aikojen suhteen. Loistava juttu.

Kirjoittelen kokemuksia tästä ”harrastuksesta” kunhan homma lähtee pyörimään.