Tilanne

Noniin. Soitin uudelleen ennen neljää vielä isännöitsijälle, joka kertoi muistavansa tapaukseni tulleen jossain vaiheessa esille asukastoimikunnan puheenjohtajan kanssa. Hän muisti ilmoittaneensa puheenjohtajalle ettei kissat voi aiheuttaa kohtuutonta melua ja että askeleet valitettavasti kuuluvat kerrostalossa asumiseen.

Nykyiseen tilanteeseen Isännöitsijä kehoitti suhtautumaan asian vaatimalla vakavuudella. Lupasi vielä vastata kirjelmääni kirjallisesti kunhan saa purettua sähköpostinsa (on ollut viimeviikon lomalla, joten lukematonta postia riittää).

Tämän jälkeen sain vielä kommentin erään asumiseen liittyvän yhdistyksen puheenjohtajalta, ja hänen kehoituksensa oli että kirjoittaisin kirjallisen varoituksen suoraan Silvennoiselle, ja ilmoittamaan että vastaavasta kotirauhan rikkomisesta seuraavalla kerralla kutsutaan paikalle poliisi.

Tämän olen tänään tehnyt. Jos tarve sitä vaatii voin julkaista kirjoittamani kirjeen tämän blogin yhteydessä. Toistaiseksi jätän kirjeen sisällön vielä omaan tietooni, mutta kirjeen on asiantuntija todennut asianmukaiseksi ja asialliseksi.

Vein kirjeen Silvennoisen postiluukkuun klo 20:25. Toistaiseksi tädistä ei ole kuulunut mitään. Itse odotin, että täti tulisi salamana oven taakse räyhäämään ja pääsisin soittamaan poliisit, mutta nähtävästi olin väärässä… ainakin toistaiseksi.

Viimeyön univelkaa poistamaan ajattelimme painua Miran kanssa nukkumaan nyt. Toivottavasti huominen on päivä parempi. Toivottavasti en koskaan enää näe tai kuule Silvennoisesta mitään. Koskaan. Ikinä.

Tagged . Bookmark the permalink.

Haluatko sanoa jotain?

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.