Sunnuntaina oli ohjelmassa Kes-Kis ry:n 31. ja 32. kansainvälinen rotukissanäyttely. Ensimmäistä kertaa mukaan lähti Roopen lisäksi myös Pepi kilpailemaan pitkäkarvaisten kotikissojen luokassa.
Alkuvalmistelut reissua varten aloitettiin jo viime viikolla kun kävimme ostamassa Eurokankaasta kangasta Pepin näyttelyverhoja varten. Koska ”vakituinen hoviompelijamme” oli reissussa, oli meillä edessä pienehkö pulma verhojen ompelemisesta kun emme omista ompelukonetta eikä oikein kavereillakaan sellaista ole. Tästä johtuen hommasin Miralle ennenaikaisena syntymäpäivälahjana Eva astra-matic 415 ompeluhärvelin perjantaina.
Lisäksi ostoslistallamme olivat uudet kuljetusboksi, joita kävimme metsästämässä lauantai päivänä. Saimme karvaasti havaita, että haluamiamme Clipperin kuljetusbokseja ei myydä kuin parissa eläinkaupassa Espoossa. Ensimmäinen näistä kahdesta tietenkään ei omannut haluamaamme kokoa kuljetusboksista, vaan metsästyksemme jatkui. Löysimme haluamamme boksit viimein Haukilahden Musti & Mirri eläinkaupasta. Kyseinen ketju omaa liikkeen myös Lohjalta, joten saamamme kanta-asiakaskortti tulee varmasti tarpeeseen alennuksineen myös muuton jälkeen.
Verhojen ompelemiseen päästiin sitten lauantai-iltana kun saimme hieman koulutusta verhoja ennenkin ommelleelta taholta ja verhot valmistuivat sopivasti puolilta öin. Allekirjoittanut meni tässä vaiheessa sitten muutamaksi tunniksi nukkumaan, että olisin ajokykyinen neljän aikaan. Mira jäi vielä tavaroita pakkaamaan, mutta saisi toki nukkua sitten autossa matkalla.
Matkaan pääsimme lähtemään sunnuntai aamuna noin kello 04:10 ja suuntasimme nokan kohti Jämsää. Jo heti Kehä III:lla näimme vastakkaisella kaistalla Peuran keskellä ajorataa, joten reissun teko tapahtui varsin varovaisesti. Matkustajina Roope ja Pepi käyttäytyivät varsin mallikkaasti, mitä nyt pikkasen piti ilmoitella mielipiteitä miukumalla matkan alussa, ja aina kun auto pysähtyi.
Matka sujui ilman sen suurempia kommelluksia, ja Jämsään saavuimme hyvissä ajoin ennen eläinlääkärin tarkistusta. Molemmat kissat käyttäytyivät varsin hienosti eläinlääkärin käpelöinnissä ja pääsimme laittamaan häkkejä kuntoon ensimmäisten joukossa.
Ongelmat oikeastaan alkoivatkin sitten heti kun muut kissat ja ihmiset alkoivat hiljalleen saapua paikalle. Pepi oli selkeästi aivan paniikissa tilanteesta, ja sähisi ja murisi muille kissoille ja ihmisille Mira ja allekirjoittanut mukaan lukien. Arvostelumme oli ohjelmassa vasta aivan viimeisten joukossa, joten päätimme antaa Pepin rauhoittua ja katsoa tilannetta myöhemmin. Itse painuin tässä vaiheessa autoon ottamaan pienet torkut (välikommenttina mainittakoon, että autossa oli harvinaisen hyvä nukkua vaikka kyseessä onkin pikkuruinen Yaris). Tällä välin Mira oli kokeillut ottaa Pepiä häkistä ja saanut kunnon raapaisun poskeensa. Pepi ei selvästikään tykännyt ideasta ottaa se mukaan näyttelyyn.
Torkuilta palattuani yritin rauhoitella Pepiä itsekin, mutta sain osakseni vain murinaa ja sähinää. Hetken mietittyämme päätimme vetää Pepin pois arvostelusta, koska neiti selvästikään tykännyt tilanteestaan, eikä kissaa väkisin arvosteltavaksi viedä. Ilmoitimme siis Pepin poissa olevaksi ja annoimme neidin nukkua rauhassa häkissään läpi näyttelyn.
Vaikka Roope innostui hänkin murisemaan ja sähisemään Pepin esimerkkiä noudattaen, Roope oli tuomarin käsittelyssä aivan rauhallinen ja saikin hyvät arvostelut sekä perinteikkään EX1 tittelinsä. Fiilikset kuitenkin tästä näyttelystä olivat jo aika alamaissa Pepi episodin vuoksi ja oli tässä puhetta jo koko näyttelyissä käymisten lopettamisesta. Katsotaan nyt.
Itse reissu oli itsessään varsin mukava piipahdus Keski-Suomessa. Näyttelykokemus oli melkoinen floppi, mutta onhan se toki hyvä että tälläinenkin kokemus tulee koeattua, ettei kaikki aina ole pelkkää ruusuilla tanssimista.
Mulla olis pikku neuvo: älä koskaan osta naiselle kodinkonetta lahjaksi ;-)
Höh! Ja minä kun olisin parit kattilat ja mopit ostanut ihan mieluusti :-D :-) :-p …ymmärrä näitä nykyajan naisia…pitää olla jotain kultaa ja timantteja, pöh! Yliarvostettua! :-) :-D :-p
Tottahan se on, ettei lahjaksi koskaan saisi ostaa mitään hyödyllistä tai tarpeellista. Sellaiset ostetaan jokatapauksessa ja lahjoiksi sitten turhaa ja tarpeetonta ;-)
Heheh..Tuli tehtyä sitten itsekin heräteostos. Verhojen ompeluajankohdan lähestyessä alkoi harmittamaan oman koneen puuttuminen, joten se generoi —> http://www.evakoneet.com/ompelukoneet/EVA650.html ostamisen. Ostos tehtiin erittäin extempore-meiningillä, joten ei mitään hajua laitteen ”toimivuudesta” ja hintavertailusta…merkin pitäisi ainakin olla ”hyvä”. Eräs valinta peruste oli erittäin selkeä käyttöohjekirjanen…eli vinkki kilpailijoille: Panostakaa ohjekirjasiin. Tosin ”pallistukset” sun muut vängät termit ei sano näin sunnuntaiompelijan aviomiehelle yhtään mitään.
Aika pitkälle samanlainen stoori kuin meillä, joskin me mentiin ihan varta vasten laitetta ostamaan mutta ei tiedetty ompelukoneista yhtään mitään. Myyjä esitteli tietysti meille ensimmäisenä sellaista 1900 euron laitetta, mutta jostain kumman syystä johtuen halusimme jotain huokeampaa vaihtoehtoa ja lopulta sitten päädyimme tähän valittuun malliin sen vuoksi, että sen ominaisuudet olivat (tai ainakin meille kuullostivat) riittävät ja hinta ei ollut paha. Lisäksi vielä kun kyseessä oli esittelylaite, saatiin siitä n. 50% alennus joten kaupat tuli tehtyä. ;)