Roopen saldo Surokin näyttelystä oli kaksin kappalein CAP sertifikaatteja. Lisäksi sunnuntaina pääsimme myös Tuomarin Paras -valintaan asti, missä sitten hävisimme huomattavasti valmiimmalle Maine Coonille. Ei mikään yllätys siis.
Lauantai
Päivä valkeni varsin sateisena. Suuntasimme kohti Helsingin Jäähallia seitsemän aikoihin, ja pääsimme suhteellisen ripeästi muodollisuuksien (eläinlääkärin tarkistus, ilmoittautuminen) läpi laittamaan häkkiä valmiiksi. Ulkona sää oli mitä oli, joten hallissakin oli suorastaan viileää. Näyttelyyn oli saapumassa n. 650 kissaa, joiten hälinää ja härdelliä oli tiedossa yllin kyllin. Yllättävää kyllä, näyttely sujui ilman sen suurempia tapahtumia aina viimeiseen minuuttiin asti, jolloin näytteille asettajille ilmoitettiin näyttelystä jätetyn kaksi protestia jotka näyttelyjuryn on käsiteltävä ennenkuin näyttely voidaan ilmoittaa päättyneeksi. Odottelimme siis yli tunnin tuota juryn päätöstä ja pääsimme lähtemään kotiin vasta puoli yhdeksän aikoihin. Jälkikäteen sain tietää, että protesti oli jätetty siitä syystä, että kaksi kissaa oli räsähtänyt assistentille kun niitä oli yritetty viedä paneliin. Toinen kissoista oli sitten vedetty pois paneelista, koska kissaa ei saanut häkistä ulos. Toinen kissa saatiin paneeliin koska assistentti oli pyytänyt kissan omistajaa ottamaan kissan häkistä. Tästä oli sitten tämä toisen kissan omistaja ottanut herneen nenäänsä ja tehnyt protestin.
Sinänsä ymmärrettävää, mutta kun näyttelysäännöissä sanotaan, että kissan voi myös omistaja ottaa pois häkistä silloin jos assistentti niin pyytää. Ilmeisesti toinen assistentti ei ollut pyytänyt omistajaa ottamaan kissaa häkistä vaan se oli vedetty pois paneelista. Oli miten oli, mutta tästä episodista johtuen odottelimme näyttelyn päättymistä ylimääräisen tunnin. Kiitokset vaan protestoijalle, brgl. Muuten näyttely menikin vanhojen kaavojen mukaisesti. Vanhat niuhottajat olivat edelleen vanhoja niuhottajia ja Laineen kotikissat pokkasivat kaikki kotikissojen palkinnot – kuten ”aina ennenkin”.
Sunnuntai
Sunnuntaina paikalle piti saapua vasta yhdeksäksi, koska eläinlääkärin tarkistukseen ei tarvitse mennä toistamiseen. Päivä valkeni poutaisena, ja hallikin osoittí lämpenevän suhteellisen nopeasti; Hihaton paita kunniaan. Sunnuntaina päästiin tosiaan Roopen kanssa sitten Tuomarin Paras -valintaan asti, jossa matka sitten perinteiden mukaisesti tyssäsiskin. No, kyllä Roope vielä niissä pärjää kunhan ensin kasvaa vähän lisää ;-). Näyttelystä jäi mieleen erityisesti se, että Surokin ruusukkeet olivat ilmeisesti päässyt loppumaan ja niitä väsättiin sitten paikanpäällä lisää siten, että painamattomaan ruusukkeeseen liimattiin tarra osoittamaan sen ”arvoa”, kuten esimerkiksi meidän ruusukkeessa ”CAP”. Vähän jäi ruusukkeesta ”halpa” maku.
Kolmen viikon päästä onkin sitten oman rotukissayhdistyksemme näyttely Myyrmäkihallissa. Roopella on tuolloin mahdollisuus valmistua Premioriksi, onhan meillä nyt plakkarissa jo kaksi vaadistusta kolmesta CAP sertifikaatista. Sikäli kun Premioriksi valmistutaan, on seuraavaksi edessä sitten ainakin yksi reissu ulkomaille kissanäyttelyyn, että päästään uralla eteenpäin.
