Kotimatkalla Mira soitteli, että rakas alakerran naapurimme oli jälleen kerran käynyt valittamassa kissojen ja meidän aiheuttamasta melusta. Kuuleman mukaan kissat aiheuttaa sietämätöntä kolinaa ympäri kämppää. Oli kuulemma vielä ehdottanut että kissat lukittaisiin häkkeihin yöksi että hän saa nukkua rauhassa.
Aiheuttamamme melu on kuulemma ollut yhtäjaksoista elokuusta lähtien, eli siitä kun taloon muutimme. Lisähuomiota sai myös meidän askeleidemme aiheuttama melu. Kuulemma naapuri aikoo viedä asian asukasyhdistykseen, ja edetä asiassa sitä kautta koska muutosta meluun ei ole tapahtunut hänen aikaisemmista valituksista huolimatta.
No, tästä melkoisen yllättyneenä kävin sitten vielä juttelemassa alakerran naapurin kanssa tästä aiheesta ja luovutin vieläpä käyntikorttinikin että voivat soittaa kun melua aiheutuu. Ehdotinpa jopa asuntojen vaihtoa siinä uskossa että heille kelpaisi yläkerrassa asuminen kun siellähän ei voi mistään tulla melua mutta tämä ehdotus sai hyvin nopean tyrmäyksen. Eivät voi kuvitella asuvansa edes toisessa kerroksessa eteenkään kun ovat rivitalosta muuttaneet… ;-)
Kommentit olivat samaa tasoa kuin mitä puoliskollenikin oli sanottu, eli kissat koppiin tai piikille. Ei kissat saa häiritä toisten asumista. Uutena uutisena tuli se, että naapuri kertoi vievänsä oman schäferinsä piikille heti jos joku naapuri siitä valittaisi.
En voi muuta tähän todeta kuin että tämä koko juttu on jotain aivan käsittämätöntä! En voi villeimmissäkään kuvitelmissa uskoa, että tälläinen valitus voisi mennä läpi, mutta mistä sitä tietää… Kyllähän minä sen ymmärrän, että on vaikeeta jos kolinaa todella kuuluu, mutta siis että asunnossa kävelemisestä tai kissan lattialla leikkimisestä pitää tehdä iso numero? Huh huh!
Omasta mielestäni naapuri voisi hakeutua hoitoon tai ostaa korvatulpat. Tottakai hän voi tehdä valituksen asukasyhdistykseen; siihenhän hänellä luonnollisesti on oikeus, mutta jos se valitus näillä perusteilla menee läpi… No, luotan vielä toistaiseksi oikeuden voittoon. Maksakoon taloyhtiö/vuokran antaja sitten lattiaan ylimääräisen ääneneristyksen jos alakertaa kerran elämä häiritsee.
Voi vitalis mikä imbesiili (tai -silli, valitse itse sopivin). Samalla periaatteella vois viedä sitten naapureiden kakaratkin ”piikille” tai sulkea ne häkkiin aina kun melua kuuluu (ei sillä että tässä mitenkään vertaisin toukkia ja kissoja samanarvoisina eliöinä…)? Jos ei kerrostaloeläminen maita, niin ainahan sitä voi muuttaa takaisin rivitaloon, tai vielä parempi, maalle erityksiin! Jurpoja. *pihisee*
Jep, varsinaisia kerrostalokyttääjiä… Varmaan sitä melua kuuluisi niille naapureille, vaikka kämppä olisi tyhjillään. Ja kissathan muutenkin ovat kovia tömistämään, jee right.
Mistäköhän alottaisi..? No ensinnäkin ton kaverin olisi kannattanut hieman tutustua eri asumismuotoihin ennenkuin päätti muuttaa kerrostaloon. Alakerran sankarille tiedoksi, että kerrostalossa kuuluu asumisen ääniä ja se on osa kerrostaloasumisen arkea. Oikeastaan kerrostalon pikkukolinat ja ilmastointikanavien ja seinien läpi kantautuvat kolinat tekevät asumisesta sen oman identtisen ilmapiirinsä. Tämän lisäksi tuo sävelkorva olisi voinut tutustua tähän kyseiseen taloon hieman tarkemmin ennen muuttopäätöstä, koska a) talo oli rakenteilla b) kaikki rakennustiedot oli saatavilla etukäteen. Kukaan ei vai tosissaan voi kuvitella saavansa täydellistä hiljaisuutta jos vähänkään olisi perehtynyt rakenteisiin.
Kerronpa vaikka erään todella rakkaan muiston kerrostaloasumisesta: ”aikanaan kun aamulla keittelin kahvia ja ihmettelin kuinka kahvinkeitin voikaan pitäää niin kauheaa porinaa.. no eihän se mikään kahvinkeitin ollut vaan naapurin isäntä jota ei vaimo päästänyt känniääliötappelun jälkeen omaan asuntoonsa.. setä kuorsasi niin suloisesti oveni takana. onneksi en rynnännyt tavalliseen tapaan ovet paukkuen bussille sinä aamuna =) Ääniä kuuluu ja se tekeekin kerrostalosta elämisen arvoisen.
Entäs nämä kissat sitten.. saa olla aika sulosielu jos voi väittää kissanpentujen tassujen äänien häiritsevän. Edes minun 10kg kissan irvikuva ei saa riittävää töminää aikaan juostessaan ruokakupille jotta naapurit siitä valittaisi.
heh, kohta toi naapuri kai alkaa valittamaan vessalla käynnistä ja suihkuveden laskemisesta ;)
Alakerran naapurille tiedoksi: ”Kasva aikuiseksi tai muuta maalle!”
ps. suljetaan naapuri häkkiin ja laitetaan asumaan omaan yksiöön tuonne kakolan kupeeseen.. tai miksei suoraan piikkiä niin olokin varmaan helpottaisi =)
No itseasiassa olen vakuuttunut siitä, että seuraavaksi se tekee valituksen kissojen määrästä… tulinhan sitä möläyttäneeksi ”kissoja” ja kun naapuri kysyi tietysti heti ”kuinkas monta niitä on?” ja rehellisenä ihmisenä paljastin asian oikean laidan. Edes fakta siitä ettei vanhat kissat pahemmin kymmenen jälkeen edes liiku ei vähentänyt kauhistelua.
Nyt tässä odotellaan vaan sitä että millon ensimmäisen kerran puhelin pirisee ;-)
No, ehkä naapuri saa taloyhtiön rakentamaan meille lisä-äänieristeen lattiaan ;-) ;-)
No ohhoh, aika sairasta… hullu naapuri. Kuka nyt laittais oman eläimensä heti piikille kun joku siitä valittaa, sairasta ei voi muuta sanoa. toivottavasti asioiden kanssa käy hyvin.. :) kisuille terkkuja!
Täti saa ihan rauhassa valittaa asukastoimikuntaan ja vaikka isännöitsijälle, jos haluaa. Aika ihmeellistä on, jos tästä asunnosta häädön saa muutaman kissan metelöinnistä.
Mattoja ostamaan vaan heti kun siihen on varaa.
Sairas alakertalainen tosiaan. Itselläni on kaksi kissaa enkä todellakaan veisi niitä piikille vaikka itse tasavallan presidentti sitä vaatisi. Toivottavasti kaikki menee hyvin. Meillä oli aikanaan sama tilanne, että alakertalaiset valittivat kissojen aiheuttamasta kolinasta… onneksi tajusivat lopulta itse muuttaa maalle.
Nyt näyttäisi kovasti siltä, että täti on rauhoittunut (knock wood). Löysi mahdollisesti jostain toisesta naapurista helpomman kohteen… Olen nimittäin kuullut muutamalta muultakin naapurilta tämän torvelon valittaneen heistäkin ”jatkuvalla syötöllä”. Aiheet ovat vaihdelleet yhtä laadukkaina… Täti oli esimerkiksi valittanut siitä, että hänen seinänaapurinsa istui kahvilla parvekkeella kello kymmeneltä. Ajatelkaas nyt, kymmeneltä – ja kehtasivat vielä keskustella normaalilla puheäänelläkin!