Måndal – Surnadal

Sadetta sadetta enemmän sadetta

Aamu valkeni pilvisenä, mutta ei vielä satanut. Päätimme kuitenkin yhdessä tuumin pistää sadeasut päälle ja lähdimme ajamaan kohti mp-liikettä. Ei aikaakaan kun sade alkoi ja sitä jatkui käytännössä katsoen koko päivän. Matkaa huoltoliikkeelle tuli ajettavaksi noin 200 kilometriä, ja löysimme kuin löysimmekin liikkeen pihaan. Tuo Hatle Motor on varsin pieni moottoripyöräliike, mutta selitettyäni asiani kaveri ohjasi minut ajamaan pyörän takapihan kautta alakerran halliin. Pyörä saatiin heti työn alle, ja rengas saatiin tasapainotettua. Samala katsottiin pyörästä jarrupalat ja keulan laakerit. Aikaa huoltotoimiin kului reilu puoli tuntia ja sain pulittaa siitä lystistä 550 kruunua. Harmillista sinänsä, ettei tuo toimenpide sitten auttanutkaan renkaan tärytykseen, joten tavallaan maksoin kovan hinnan ilman, että vika olisi tullut korjattua. No, ainakin rengas on nyt tasapainoinen ja pyörä laakerit ja jarrupalat on tarkistettu joten vika lienee sitten itse renkaassa. Menee varmaankin vaihtoon Suomeen päästyäni.

Huoltotoimien jälkeen jatkoimme matkaa kohti Bodia, josta suuntasimme Atlantin valtatielle.

Sää jatkui sateisena vaikka Bodissa sää näyttikin paranevan rannikolla. Atlantin valtatiellä kävimme Averøya saarella jonne päästäkseen täytyy yluttää upea kaareva silta, josta siitäkin tuli ikuistettua pari otosta. Kävimme kahvilla saarella Gallerian kahvilassa, jossa pojat tilasivat Norveigian Brask Sandwitchit ja minä hodarin rankalaisilla. Annokset oli melkoisen mitättömiä, ja tuo Norjalainen leipä oli käytössä katkarapuvoileipä, joskin hintava sellainen. Pojat odottelevat ensi yönä täyttyvää aikarajaa sille olivatko katkaravut tuoreita. Minä sain nakin ranskalaisilla, mutta sentään tiesin mitä tilasin (mihin se hodarin sämpylä jäi?).

Saarelta palasimme takaisin rannikolle ja käänsimme nokan kohti etelää… tai oikeastaan itää .. tai jotain siltä väliltä. Joka tapauksessa tie jatkui Atlantin reunaa Eideen, ja sieltä pienempää tietä Gjemmnesiin. Nämä pätkät olivat Samin mielestä yhtä tuskaa nopeus rajoitusten vaihdellessa 60 ja 80 välillä. Gjemmnesistä ajoimme Batnfjordsøraan josta alkoi tie numero 666. Sami totesi tässä vaiheessa, että jos tie jatkuu samanlaisena kuin pari edellistä, yhtä helvettiä se olisikin. Tie kuitenkin oli hieman mutkaisempi kuin pari aikaisempaa, joten helvetillisyyttä tiestä ei numerointia lukuunottamatta saatu irti. Pysähdyimme kertaalleen ikuistamaan hauskan tienumeron.

Jatkoimme tietä 62. Tie on jäänyt tunnelin avaamisen jälkeen varsin pienelle käytölle, ja se oli paikoin kasvanut miltei umpeen. Tielle oli vuoresta lohjennut parissa paikassa isoja lohkareita, jotka oli jätetty tielle. Maisemat olivat kosteasta kelistä huolimatta varsin upeat.

Tie jatkui Sunndalsøraniin jossa tankkasimme paikallisella Shellillä. Paikkaa ympäröi korkeat suoraseinäiset vuoret. Suuntasimme tietä 70 pohjoiseen, Ålvundfoss kaupungin läpi lauttarantaan nimeltä Røkkun. Päätimme jo lauttarannassa, että toiselle rannalle saavuttuamme ryhtyisimme etsimään sopivaa leirintäaluetta, sillä olimme kaikki melko uupuneita. Sopiva paikka löytyikin muutaman kymmenen kilometrin päästä Honnstad nimisestä paikasta tien 65 varrelta. Saimme mökin 350 kruunun hintaan, johon sisältyisi ilmainen suihku. Päätimme kuitenkin jättää kyseisen etuuden käyttämättä, olimmehan nähneet vettä ihan tarpeeksi yhdelle päivälle. Ruoka sen sijaan maistui, ja söimme päivän ruoka-annoksen hyvällä ruokahalulla. Nukkumaan kävimme hieman ennen keskiyötä.

Comments are closed.