• www.TOPautoOsat.fi

Veera sairastaa taas

Veera

Kaiken muun tohinan ohessa on unohtunut kirjoittaa siitä kuinka muutama viikko takaperin Veeralla oli taas masuongelmia. Oksentelua ja syömättömyyttä ja rouva oli hyvin vaisu eikä juuri halunut tehdä mitään. Veimme tietysti rouvan Lohjan Evidensiaan tutkittavaksi. Tuomio oli se, että rouvalla oli jälleen haimatulehdus ja paljon ilmaa vatsassa. Jotain epäilyä oli myös ylimääräisestä massasta jota kuvissa näkyi mahalaukun alla. Hoitona antibioottikuuri pahoinvointilääkkeineen ja kipulääkettä. Hoito näytti auttavan ja rouvan tilanne palautui normaalimmaksi, joskaan ei rouva kerralla edelleenkään syö täysiä annoksia vaan useammassa pienessä erässä.

Antibiotti kuuri päättyi ja hetken aikaa kaikki oli hyvin. Sitten Veera alkoi käydä pissalla useammin ja sai aikaiseksi vain pienen lirauksen hiekkalaatikkoon. Pahimmillaan rouva kulki hiekkalaatikosta toiseen aina lirauttamassa muutaman millilitran. Veimme Veeran haimatulehduksen kontrolliin ja samalla tutkittiin virtsanäyte, josta paljastuikin että nyt Veeralla on pissatulehdus ja siihen otettiin sitten uusi antibioottikuuri. Ilmaa vatsassa on edelleen, eikä se massakaan minnekään ole kadonnut.

Uusi antibioottikuuri on auttanut ja pissaongelma on kadonnut, mutta Veera edellen syö huonosti. Aloitimme uudelleen Veeralle kipulääkityksen, jos se auttaisi. Toivotaan, että saadaan tämä meidän 18-vuotias vielä tolpilleen.

Ronin sairaalareissu

Espoon Eläinsairaala

Jouduimme eilen käymään Ronin kanssa Espoon Eläinsairaalassa. Tapahtumat alkoivat siitä kun Roni oksensi ruokansa lauantain ja sunnuntain välisenä yönä. Oksennuksen seassa oli myös muovinen huiskan kappale, joten Roni oli selkeästi syönyt jotain sellaista mitä ei olisi pitänyt. Seuraavana aamuna Roni söi normaalisti eikä oksentanu ja vaikutti normaalilta. Kävimme päiväreissulla Naantalissa ja takaisin palattuamme kiinnitimme huomiota siihen, ettei Roni ollut ihan oma itsensä vaan hakeutui omiin oloihinsa normaalin riehumisen sijaan. Myöskään sunnuntain iltaruoka ei Ronille maistunut, joten Ronia jouduttiin syöttämään. Sitten sunnuntain ja maanantain välisenä yönä Roni oli oksentanut kaikki sunnuntaina syödyt ruoat, myös ne aamulla syödyt jotka olivat nekin vielä sulamatta.

Maanantai aamuna Roni söi taas itse, vaikka ei ihan normaalia annosta syönytkään. Ruoan jälkeinen leikkikin maistui taas ja hetken näytti taas normaalilta. Päivän mittaan Roni kuitenkin taas hakeutui omiin oloihinsa ja aloimme epäillä suolitukosta. Kakalla Roni ei ollut käynyt ainakaan pariin päivään. Päädyimme tästä johtuen soittamaan Espoon Eläinsairaalaan, jonne meidän sitten kehoitettiin saapuakin tutkimuksiin. Aikamme odoteltuamme (Mira Eläinsairaalassa, minä pihalla autossa koska vain yksi saattaja on näin Covid-19 aikakaudella sallittu) Roni pääsi röntgeniin ja siellä kuvaa tulkittiin yhdessä lääkärin kanssa siten, että siellä näyttäisi joku mahdollinen vierasesine olevan mahalaukussa. Mitään selkeää kuvaa ei ollut, mutta päädyimme siihen että Ronin maha avataan ja katsotaan mikä siellä sitä ruoan siirtymistä suolistoon estää.

Leikkaus ottaisi 2-3 tuntia aikaa ja kellon oltua suunnilleen kahdeksan päätimme huristella kotiin. Sairaalasta soitettaisiin sitten kun leikkaus on ohi ja sovittaisiin miten Roni sitten noudettaisiin kotiin. Soittoa ei kuulunut joten päätin sitten soittaa sairaalaan 01:50, ja soitin juuri kun Ronin leikkaus oli käytännössä valmis, juuri oltiin ompelemassa viimeistä tikkiä paikalleen.

Vatsasta ei löytynyt vierasesinettä, mutta siellä oli ruoan lisäksi jotain nöyhtää, karvaa tai vanua tai jotain. Mutta ei mitään varsinaista vierasesinettä. Koska leikkauksen aloitus oli päässyt venähtämään näin paljon, Roni päätettiin pitää sairaalassa yön yli ja meille soitettaisiin aaupäivällä noutokuvioista.

Soitto tulikin kello 11:00 ja saimme hakea pirteän ja kovin innokkaan kaverin kotiin. Toivottavasti ei tarvitse enää uudestaan lähteä tälläiselle reissulle.

100 fribakierrosta tälle kesälle

Hunnarin huipulla


Tänään vietettiin kesän toista Fribapäivää. Liikkeelle aamukymmeneltä ja nokka kohti Forssaa. Ensimmäiseksi tutustuttiin Hunnarin rataan. Aivan erinomainen rata kerta kaikkiaan, vaikka nousuja ja laskua reitille tavallista enemmän tulikin. Radan arvosteluissa mainittu ”Suomen rankin kierrettävä” tuntui silti pahasti liiotellulta. Mielyttävä rata kiertää.
Päivän toiseksi kohteeksi valikoitui Jokioisten rata, ja se niin ikään varsin erinomainen tuttavuus. Suosittelen lämpimästi kokeilemaan, vaikka onkin melko tiukka metsärata.
Sitten hieman purtavaa ja päivän viimeinen rata löytyi Tammelasta. Hieman kaksijakoinen mutta erinomainen sekin. Oli hienoa puistoväylää ja tiukkaa metsäpilliä sopivassa suhteessa.

Samalla saatiin täyteen 100 pelattua kierrosta (23 eri rataa) tälle kesälle:

Askeleita ja noustuja kerroksia päivälle tuli ihan riittävästi:

Fribapäivä

Aamulla herätys kahdeksalta ja hieman aamiaista naamariin. Yhdeksältä parin kaverin kanssa nokka kohti Marttilaa ja sikäläistä Frisbeegolf rataa. Rata osoittautuikin aivan erinomaiseksi ja pääsi heti parhaiden ratojen listalle. Marttilasta suunnattiin kohti Märynummen rataa, joka sekin oli vallan mainio. Sitten hieman purtavaa Halikon Shellillä ja matka jatkui kohti Tupuria. Tupurin rata ei porukkaamme juurikaan säväyttänyt, joten sinne tuskin ihan pian ollaan menossa takaisin. Päivän kruunuksi vielä kierros tutulla Sammatin radalla ja Fribapäivä voidaan katsoa päättyneeksi.

Saldona päivälle tuli 208 km ajoa, 4 frisbeegolf rataa, 76 väylää, 281 frisbeeheittoa, 19 km kävelyä, 33495 askelta ja 4868 poltettua kilokaloria 11 tunnin aikana (Polarin mukaan).