Mo i Rana – Nuttuperä

Kotia kohti

Aamulla ei satanut, ja päivä näytti muutenkin hyvältä. Tiesimme kuitenkin, että reitillämme tulisi olemaan sadetta päivän mittaan, menimmepä sitten alkuperäisen suunnitelman mukaan eteenpäin tai kotia kohti.

Jatkoimme E6:sta eteenpäin kohti napapiiriä. Sää oli pilvinen, mutta ei satanut. Saavuimme napapiirille hieman kello kahdeksan jälkeen, ja suunnitelmamme nauttia aamukahvi napapiirin kahvilassa kariutui, sillä paikka aukeaa vasta kello yhdeksän. Matkamuistomyymälä sen sijaan avautuu jo kahdeksalta, joten kävimme porukalla ostamassa tuliaisia kotiin vietäväksi.

Napapiiriltä jatkoimme eteenpäin Saltdaliin, jossa tankkasimme pyörät ja nautimme aamukahvit.
Saimme tietoja edessä odottavasta sadealueesta. Pohjanmereltä oli noussut suurehko saderintama, joka tulisi kastelemaan meidät vielä Ruotsin puolella. Sadealuetta jatkuisi pitkän matkaa Suomenkin puolella, joten kastuminen olisi varmaa.

Jatkoimme eteenpäin viimeiselle vuoristokierrokselle Norjassa tämän reissun osalta ja ylänköä pitkin Ruotsin puolelle.

Jonkin aikaa Ruotsissa ajeltuamme edessä odottaneet pilvet saivat meidät pukeutumaan sadeasuihin, vaikka ei vielä satanutkaan pientä tihkua lukuuottamatta. Jatkettuamme matkaa emme ehtineet ajaa kuin muutaman sadan metrin matkan kun vettä alkoi tulla kaatamalla. Tätä sadetta jatkuikin sitten miltei loppu illan, joten mistään pienestä sadealueesta ei todellakaan ollut kyse.

Tankkasimme pyörät seuraavan kerran Luleåssa melko kosteissa olosuhteissa. Edessäpäin odottanut kotimaa kuitenkin sai meidät jatkamaan sateesta huolimatta.

Luleåsta eteenpäin matka jatkui moottoritietä kohti Haaparantaa ja Torniota. Hieman ennen Haaparantaa allekirjoittanut sai kokea lieviä kauhun hetkiä kun 110 km/h alueella ohitukseen lähtiessäni pyörän takapyörä irtoaa luisuun suunnilleen 100 km/h vauhdissa. Heilahdus oli oikealle puolelle arviolta puolen metrin luokkaa, ja vaistomaisesti käännän kaasun pois ja ohjaan luisun suuntaan. Pyörä heilahtaa takaisin ja suunnilleen saman verran vasemmalta puolelta ohi. Vastaohjaus ja heilahdus takaisin, tosin enää vain noin 10 cm sivulle. Hetkeä myöhemmin viimeinen vastaheilahdus ja pyörä palasi hallintaani. Nopeuteni oli tässä vaiheessa ehtinyt tippua suunnilleen kahdeksaan kymppiin ja huokaisin helpotuksesta. Olin välttänyt kaatumisen moottoritiellä, vaikka läheltä piti.

Tässä vaiheessa purkautui tilanteen vakavuus myös AutoCom:lla pojille, jotka olivat ehättäneet jonkin matkaa edelle. En kuitenkaan tajunnut sitä, että rankasta sateesta johtuen Autocomin linja oli jäänyt päälle blokaten kavereiden kommentit. Ehdin manata systeemin alinpaan helvettiin joka pettää juuri silloin kun sitä tarvitsisi, sillä pojat etääntyivät hetki hetkeltä kauemmas edelle. Tilitin pojille tilanteen perusteellisesti ja ilmoitin aikovani ajaa rauhallisemmin. Näkisin pojat viimeistään Torniossa.

Sain kuitenkin ajettua pojat kiinni, ja AutoCom viimeinkin katkaisi avoinna olleen linjan. Pojat manasivat sitä, että autocom oli lähettänyt höpötyksiäni edellisen 25 kilometrin verran. Varmaan aika hupaisia kommentteja tilanteesta, sillä kieltämättä olin aika hermona tässä monsuunissa ajamisesta, saati sitten ohittamisesta vielä kun näkyvyys oli kehno. Jatkoimme kuitenkin matkaa aina Tornioon asti missä pidimme pienen mietintätauon jatkosta. Päätimme käydä syömässä, jonka aikana sitten katsottaisiin mihin asti jatkamme. Kello oli suunnilleen kuusi. Vielä olisi aikaa jatkaa eteenpäin.

Tieto kotoa tiesi kertoa, että Oulussa ei sataisi enää yhdeksän aikaan, joten sadealueen reuna lähestyisi muutaman sadan kilometrin päässä. Syötyämme jatkoimme eteenpäin Kempeleelle, missä jälleen menomehu maistui pyörille. Sadekin loppui vihdoin ja viimein, ja pääsimme metsästämään itsellemme majapaikkaa. Mikan navigaattori tarjosikin muutamia majapaikkoja Oulun jälkeen, joten emme olleet huolissamme. Oulun jälkeen ensimmäisenä löytynyt leirintäalue ei kuitenkaan ollut toiminnassa ja toinen paikka näytti sen verran surkealta, että emme kelpuuttaneet sitä majapaikaksi. Pysähdyimme pohtimaan tilannetta Oulun tienoille Aarnipirtti nimisen paikan pihalle. Soitto kotiin, ja vaimolle pyyntö sopivan leiriytymispaikan etsimiseen.

Ajelimme eteenpäin Pulkkilan ABC:lle, jossa saimme yhteystiedot Nuttulinnan Motelliin, jonka tiedot Mira löysi netistä. Soitto paikalle ja yömajaa kysymään. Kello oli tässä vaiheessa yksitoista. Sain kuin sainkin paikan omistajan linjalle, ja kyselin yöpymisestä. Paikka oli mennyt kiinni jo 22:00, mutta omistaja lupautui ystävällisesti odottelemaan meitä saapuvaksi kerrottuani, että olimme vielä 70 kilometrin päässä.

Pääsimme Nuttulinnaan ehkä kymmentä vaille kaksitoista ja luvatusti paikan omistaja oli meitä odottelemassa. Yllätys oli suuri, kun majapaikaksi valitsemamme mökki osoittautui aivan fantastisen hienoksi ja hintakin oli vain 30 euroa (netissä hinnaksi oli ilmoitettu 35 euroa). Iso kiitos paikan pitäjälle loistavasta asiakaspalvelusta. Voin lämpimästi suositella paikkaa muillekin! Mökissä oli kaikki valmiina ja pääsimme hyvin mielin nukkumaan reissun viimeistä yötä. Ajomatkaa tälle päivälle yli 900 kilometriä.

Comments are closed.