Tarina nimeltä 48000 kilometrin huolto

Eilinen oli pyhitetty pyörän 48000 km huollolle. Vaikka alkuperäisen suunnitelman mukaisesta aloitusajasta myöhästyttiinkin vajaan tunnin, näytti aikaa olevan yllin kyllin. Huoltoa päästiin tekemään Mikan tallilla klo 13:00 paikallista aikaa.

Kuten olettaa sopii, huolto aloitettiin ohjeita lukemalla. Pian ilmeni, että venttiilien säätö olisi astetta vaikeampi toimenpide, sillä etummaisen sylinterin venttiilikopan kannen avaamiseksi edestä olisi poistettava tankki, ilmanpuhdistin sekä syylari. Tämä tietysti tarkoitti jäähdytysjärjestelmän tyhjennystä. Melkoinen urakka siis olisi tiedossa.

Helpoinpana toimenpiteenä tuli vaihdettua palanut takavalo, ja samalla huomattu Autocomin kännykkään liitettävän johdon kuluma. Korjaus sähköteipillä ja vaihto tarvittaessa. Sitten huoltoa tekemään ja sehän tietysti alkaa purkutöillä :).

Osien irroittaminen sujuikin ongelmitta, mitä nyt jäähdytysjärjestelmän kanssa tuskailtiin tunti jos toinenkin, sillä japanilainen insinööri on ollut taas alansa huippua suunnitellessaan tilaihmeet painekorkin ripustuksille. Ei niitä helpoimpia osia irroittaa takaisin kasaamisesta tässä vaiheessa vielä puhumattakaan.

No, osa kerrallaan riisuttiin konetta ja päästiin itse huoltotyöhän. Venttiilien välysten tarkistus arvattiin etukäteenkin jo turhaksi hommaksi melkoisen luotettavat Hondan V-moottorit tuntien. Oikeaan tässä osuttiin, sillä kaikki välykset osuivat viitearvoihin varsin mallikkaasti (molemmpissa sylintereissä pakoventtiili oli viitearvojen yläpäässä imuventtiilit lähempänä alapäätä).

Jälkiviisaana olisi pitänyt hankkia venttiilikopan kannen tiivisteet, mutta ne jäivät nyt vaihtamatta. Mikäli vuotoja ilmenee, on purkuhomma toistettava. Etummaisen sylinterin tiiviste oli erinomaisessa kunnossa, mutta taaimmainen oli uitettu tiivisteliimassa. Selvisi se, miten pyödän oston yhteydessä sovittu taaimmaisen venttiilikopan kannen tiivistyksen korjaus oli suoritettu. Kele.

Seuraavaksi paikalleen asennettiin uudet tulpat (vanhat oli toki irroitettu venttiilien välysten tarkistamisen edellyttämän kampiakselin kohdilleen kääntämisen takia). Vanhoista tulpista voidaan todeta seuoksen olleen suhteellisen hyvää ja tulppien olleen maitokahvin värisiä jokaisessa sylinterissä. Kone siis varsin hyvissä säädöissä.

Seuraavaksi jäähdytysjärjestelmän kasaus, joka sujui oikeastaan yllättävän helposti. Aikaa toki vierähti taas, mutta mitään suurempia yllätyksiä ei tullut (mitä nyt jäähdytin nestettä roiskittiin sinne tänne, joten sitä pitää järjestelmään vielä lisätä). Lisäksi ilmanputsarin paikalleen laiton yhteydessä melkoisen puhdas ilmanpuhdistimen suodatin puhallettiin paineilmalla vähäisistäkin roskista puhtaaksi.

Tässä vaiheessa päätimme yrittää toistamiseen ostamani keskituen asennusta. Edellisellä kerralla mahdottomaksi ilman pakosarjan irroitusta tuomittu toimenpide hiersi sen verran, että uudelleen yritys oli aiheellinen. Aluksi näytti jälleen siltä, että kädet olisi nostettava ylös. Keskituen vaatiman akselin paikalleen laitto tuntui mahdottomalta. Ei auttanut, vaikka äänenvaimentimen kiinnikkeet oli irroitettu – järjestelmä ei liikkunut riittävästi, että akseli olisi saatu ujutettua paikalleen pyörän oikealta puolelta. Vasemmalla puolella edessä oli sivutuen rakenteen hitsaukset. No, päätimme yrittää vielä keran, ja sanotaanko että ”jonkinmoisen” suostuttelun jälkeen akseli saatiin kuin saatiinkin paikalleen pyörän vasemmalta puolen, sivutuen hitsauksien vierestä melkoisen eksoottisessa kulmassa.

Mikäli hondan insinööri tämän asennuksen olisi päässyt todistamaan, luulenma hänen nielleen tuubillisen nitroja asennuksen aikana. No, tehty on ja pois ei lähde.

Huoltoon tässä vaiheessa vierähtänyt jo liki seitsemän tuntia ja kaveri soitteli jo sovitun harjoitukseen osallitumisen tiimoilta. Sori vaan, kaverit. Kellon huomattiin ohittaneen jo kahdeksan, joten päätimme siirtää kaasareiden synkronisoinnin tälle illalle, kun ei viitsi naapureita kiusata koneen revittämisellä ilta-aikaan. Jäähdytysnestettä kun kuitenkin olisi lisättävä, ja se oli jäänyt allekirjoittaneelta tuomatta mukana.

Huoltoa kuitenkin vielä jatkettiin moottoriöljyn ja suodattimen vaihdolla, joka sujui jo vanhalla rutiinilla. Joskin on sanottava, että keskituen asentaminen on jo ollut vaivan arvoista, sen verran helpommaksi homma muuttui. Mainitaan keskituesta vielä sen verran, että puuttuneen stopparikumin tilalle kehitelty ”ratkaisu” on vertaansa vailla. Etten sanoisi melkein JÄÄtävän hyvä ratkaisu. Ainakin se ajaa asiansa, vaikka ei ihan alkuperäiseltä näytäkään.

Viimeisenä toimenpiteenä suoristettiin edellisellä Norjanreissulla vääntynyt vaihdevipu, ja samalla huomattiin siirtäjän suojakumin kuluneen vaihtokuntoon. Pitää muistaa ostaa uusi kumi jossain vaiheessa.

Ilta puski jo ohi yhdeksän kun päätettiin pistää pillit pussiin ja jatkaa huoltoa tämän päivän iltana. Jäljelle jäi vain kaasareiden synkkaus, jäähdytysjärjestelmän ja moottoriöljyn määrän tarkistus (ja lisäys) sekä loppupesu.

Bookmark the permalink.

2 Responses to Tarina nimeltä 48000 kilometrin huolto

  1. Ola says:

    Jos tuon keskituen akselin olisi halunnut laittaa paikoilleen ilman…hhmmnn…suostuttelua, niin pakoputken viimeinen pätkä alkukäyrien jälkeen olisi pitänyt irroittaa. Pakosarjaksi (tai alkukäyräksi…what ever) tituleerataan yleensä sitä etumaista osaa, jota ei siis tarvitsisi irroittaa missään vaiheessa. Välillä meinas kyllä iskeä epäusko, mutta niin se vain meni paikoilleen…ei tosiaankaan niin miten insinöörit sen ovat ajatelleet, mutta kuitenkin. Hehehe.

    Tossa venansäädössä ei ollut kuin yksi ylläri, nimittäin tuo termostattihässäkän irroitus, mikä sitten poiki tuo koko järjestelmän tyhjennyksen koska tämän letkut piti irroittaa myös. Lisäksi termostaattisysteemi ei mahtunut tulemaan letkuineen yläkautta pois vaan vaati myös syylärin poiston edestä, mikä nyt oli tossa vaiheessa ihan sama kun nestepintaa oli pitänyt tiputtaa noitten yläletkujen irroituksen takia muutenkin.

    Tyypillinen Honda se on tuo Reverekin näköjään, eli puoli pyörää pitää purkaa (vaikka naku onkin), että saa oikeastaan tehtyä mitään…tai siis tarkastaakseen ettei mitään tarvii tehdä, heheh. Hondan insinööreiltä luonnistuu perinteisen huonosti tuo huollettavuuden suunnittelu, mutta onneksi sentään pomminvarmaa tekniikkaa vääntävät.

Haluatko sanoa jotain?

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.