Lohja – Turku

Matkaan

Varusteet oli tarkistettu suurimmaksi osaksi jo edellisenä päivänä. Aamulla loputkin tavarat tarkistettiin ja hiljalleen pakattiin pyörään. Tarkoitus oli vielä ajaa Bilteman kautta Samille, sillä sieltä piti hakea vielä kaasukahvaan tukilevy, joka helpottaa pitkien matkojen ajamista.

Matkaan pääsin lähtemään klo 14.22 mittarissa 48746 km.

Biltemasta tarttui mukaan myös pyörän sivutuen alle tarkoitettu muovilevy, sekä uusia radiopuhelimia varten varaparistot. Sitten Samille. Sami oli myös saanut kaikki tavarat pakattua, ja keitteli meille kahvit ennen lähtöä. Varmistelimme toistemme varusteita, kunnes reissun ensimmäinen kupru oli tosiasia. Olin unohtanut uusien radiopuhelimien adapterit kotiin. Tämä ei tosin haitannut, sillä olimme kuitenkin suuntaamassa Turun satamaan, eli ajaisimme kotini ohi matkalla.

  

Matkaan päästiin, ja poikettiin Lohjalla noutamassa unohtuneet adapterit. Piti ottaa mukaan roudariteippikin, mutta se nyt sitten jäi. Sellaisen lienee mahdollista ostaa tarvittaessa.

Seuraava pysähdys oli Paimion ABC:llä kello 18:38 mittarissa 48922 km. Pyörät ja miehet tankattiin, ja suuntasimme kohti satamaa. Laitoimme Paimiossa myös radiopuhelimet käyttöön, ihan vain testin vuoksi.

 

Satamassa olimme kello 20.10 mittarissa 48949 km.

Moottoripyöräilijät ohjattiin sataman oikeaan laitaan, missä oli rakennettu odottelua varten katos. Tästä annettiin yhdessä tuumin pisteet Vikingille. Siihen ne positiiviset asiat Vikingistä sitten loppuivatkin. Pääsimme laivaan viimeisenä, ja moottoripyörät ohjattiin ”minne mahtuu” periaatteella. Sami ohjattiin edemmäs laivaan, ja minut aivan laivan peräluukun viereen. Pysäytettyäni pyörän selvisi nopeasti, ettei siinä kohtaa ollut sitten minkäänlaista kiinnitysmahdollisuutta kuormaliinoille. Lähin ja ainoa kiinnityspaikka oli kahden metrin päässä pyörän oikealla puolella, eli sivutuesta katsoen pyörän väärällä puolella.

Takaluukku suljettiin lähes välittömästi, joten en saanut edes käännettyä pyörää. Kysellessäni kiinnitysmahdollisuutta henkilökunnan edustaja vain kohautti olkapäitään ja totesi, että täältä pitäisi nyt poistua. Pyörä kuulemma oli hyvin, ollessaan kiinni oikealta puolen yhdellä kuormaliinalla. Kaveri selitti olleensa kaksi vuotta näissä hommissa, ja koskaan ei yksikään pyörä ollut kaatunut, ei vaikka kaikki eivät edes liinoja käyttäneet. Uskoo ken haluaa.

No, lukitsin nippusiteellä pyörän etujarrun ja laitoin pyörän lukkoon. Tarkoitus oli vielä ottaa penkin alla oleva radio mukaan lataukseen, mutta siihen ei annettu mahdollisuutta (penkin avaaminen edellyttäisi varusteiden poistoa sen päältä, ja siihen tärväytyisi viitisen minuuttia). Henkilökuntaa oli vieressä parikin kappaletta, ja kuulemma pitäisi tosiaan jo poistua paikalta. Päätin jättää radion paikoilleen ja lähdin etsimään Samia.

Samilla oli liput ja tieto hytin numerosta. Minä tiesin vain millä kannella se sijaitsee, joten suuntasin sinne. Sami oli vielä kiinnittelemässä pyörää, ja tuli perässä. Ilmeisesti kiire poistua oli erilainen autokannen eri osissa tms.

Hyttiin päästyämme selvisi miksi nämä ovat säästöhyttejä. Hytti on n. 2,5m x 2,5m kokoinen, eikä siinä ole edes omaa vessaa, eikä mitään mahdollisuuksia ladata radioiden akkuja (no, radion jääminen pyärään ei harmittanut enää aivan niin paljon kuin aiemmin). Note to self: Ei enää säästöhyttejä.

 

Tästä siirryimme sitten jo perinteiseksi muodostuneelle ”yhdelle” laivan baariin ja soittelimme Mikalta säätietoja. Melko lohduttomalta Mikan sääpalvelu kyllä kuulosti. Sadetta olisi tiedossa minne ikinä sitten suuntaisimmekaan. Edes Tukholmasta emme kuivin jaloin pääsisi pois.

Hetken reittiämme tuumailtuamme päätimme suunnata Oslon kautta Etelä-Norjaan. Katsotaan sitten siellä mihin pilvet meidät ohjaavat.

No, nyt on aika siirtyä uniosastolle, ja toivoa sään jumalattarien suosiota.

Ajoa tälle päivälle kertyi 203 km.

Haluatko sanoa jotain?

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.