Tukholma – Rjukan

Norjaan, kuin olis jo

Heräsimme kello kuusi, puolitoista tuntia ennen laivan saapumista satamaan. Ensi töiksemme paukkasimme kannelle katsomaan säätä. Sää pilvinen kyllä, mutta ei satanut… Ainakaan vielä. Aurinkokin pilkahti muutamaan otteeseen.

Kannella havaittiin, että allekirjoittaneen firma on ilmeisesti estänyt kännykän toiminnan ulkomailla. Loistavaa! Nyt ollaan loppu reissu sitten Samin kännykän varassa, onneksi ei sen suurempi kupru kuitenkaan.

Sisällä katsoimme vielä eilen löytämäämme säätaulua, joka ei oikeastaan ollut eilisestä muuttunut. Ainoa ero oli, että Tukholmaan luvattiin sadetta vasta seuraavaksi päiväksi, joten tämä piristi lähdön tunnelmaa.

Autokannella hommat sujuivat hienosti. Pyörä oli kommelluksista huolimatta pysynyt pystyssä, ja pääsimme ajamaan ulos laivasta ensimmäisten joukossa. Pysähdyimme vielä parkkiin laivasta päästyämme tarkistaaksemme pyörään unohtuneen radion toiminnan. Ei toiminut – tai niin luulimme. Päätimme kuitenkin ajaa ainakin aamupalalle asti ilman radioita, ja laittaa sitten vara-akut radioon. Aamupala oli tarkoitus nauttia jossain reilun sadan kilometrin ajon jälkeen.

  

Sami tajusi jo Tukholman keskustaa kiertäessämme, että hänellä oli ollut kypäräpuhelimen piuha irti. Ensimmäisellä tauolla hieman Tukholman ulkopuolella testasimme radioita uudelleen, ja radiohan toimi hienosti. Loistava hankinta kertakaikkiaan!

Hieman ennen Örebrota pilvet kävivät niin tummiksi, että päätimme laittaa sadeasut päälle. Tämä osoittautui aivan loistavaksi ajoitukseksi, sillä sade alkoi vain muutaman kilometrin ajon jälkeen.

 

Tankkaus päästiin suorittamaan kylmäasemalla Örebrossa, joten aamiainen pitäisi nauttia jossain muualla. Mittarissa 49163 km kellon näyttäessä 10.53.

Aamiaispaikaksi tuli Karlstad, ja tarkemmin McDonalds. Fiilis oli vähän melankolinen, vaikka sade oli juuri tauonnut. Fiilistä parantamaan siirryimme sisätiloihin tekemään aamupalatilausta.

Perinteisen kaavan mukaisesti Sami yritti tehdä tilauksen ruotsiksi siinä kuitenkaan onnistumatta. Myyjä ei tuntunut tietävän mitä ”tvooo” tarkoittaa, joten loppukommunikointi piti suorittaa Lontoon murteella. Ruoka kuitenkin löysi tiensä pöytään ja siitä nälkäisten matkailijoiden mahaan. Olo parani kummasti, eikä edessä odottava sadekaan tuntunut aivan yhtä pahalta. Sää oli edellen pilvinen, joskin jossain edessäpäin oli uhkaavan tummia pilviä.

Sadetta ei tarvinnut kauaa odotella, ja sitä sitten tulikin. Välistä enemmän, välistä vähemmän. Ruotsin moottoritiellä junnaaminen ei ole sitä parasta moottoripyöräilyä, mutta pakko se on tehdä jos meinaa Norjaan päästä nopeinta reittiä.

Päivän toinen tankkaus suoritettin Årjäng nimisessä tuppukylässä mittarin näyttäessä 49363 km klo 14.16. Kuittia ei aiemmille reissuille uskollisesti taaskaan herunut. Soitin kotiin, ja Mira kertoi karua kertomaa Keski-Norjan säätiedoista. Etelässä tosiaan olisi vähemmän sateista. Tiedossa olisi lähinnä paikallisia sateita. Sitä seisomalta päätimme suunnata kohti Rjukania, jonne voisimme ehtiä illaksi.

 

Sade jatkui, ja Norjan rajakin jouduttiin ylittämään sateisissa merkeissä. Jostain syystä fiilis kyllä silti parani heti rajan ylityksen jälkeen. Liekö Norjassa taivaalta tuleva vesi positiivisempaa sorttia, tiedä häntä.

Hieman ennen Osloa pidimme vielä taukoa, ja otimme yhteyttä kotiin. Sääennuste oli entisellään, joten jatkoimme suunnitelman mukaisesti Oslo kiertäen kohti Rjukania.

 

Oslo kierrettiin eteläpuolelta tunnelien kautta, jotka tällä kertaa eivät olleet edellisen kerran tavoin täynnä pakokaasua ja pakahduttavan kuumia. Ainoastaan yksi tunneli oli sen verran lämmin, että Samilla huurtui visiiri ja molemmista pyöristä peilit. Pisimmässä tunnelissa (7 km) käytiin parhaimmillaan yli sadan metrin syvyydessä meren pinnan alapuolella.

Tunneleiden jälkeen saavuimme Drammeniin, jossa sää alkoi kirkastua ja sade veteli viimeisiään. Tämän jälkeen sää on suosinut kulkijaa tarjoten ainoastaan muutamia lyhyitä kuuroja.

Hieman ennen Kongsbergiä Sami sai tuta, että Norjassakin autoilijat osaavat törttöillä. Ohituksen jälkeen jonkin sortin tila-auto palasi Samin eteen kaistalle siten, että väliin ei jäänyt kahta metriä ja tietysti ilman vilkkua. Taaempaa tilanteen nähneenä en voinut kuin haukkoa henkeä.

Kongsbergissä ylitettiin valtoimenaan virtaava koski, joka oli siinämäärin upea ilmestys, että päätimme tehdä U-käännöksen ja mennä kuvaamaan koskea. Rantaan päästyäni eteen tuli paljon muutakin kuvattavaa.

  
  

Sami jäi kuvaamisen ajaksi öljyämään sateen kuivattamia ketjuja, jotka pitivätkin jo hirveän kuuloista kitinää. Uusi öljykerros korjasi kuitenkin tilanteen nopeasti, joten matkaa voitiin jatka hyvillä mielin.

Matka jatkuikin suhteellisen hyvän sään vallitessa, mutkaisia vuoristo teitä. Juuri mikään ei ollut tällä pätkällä muuttunut sitten kesän 2001, jolloin Sami viimeksi täällä ajoi. Nimittäin tien 37 keskipätkä oli edelleen aivan yhtä huonossa kunnossa kuin 8 vuotta aikaisemmin. Tiessä oli kuitenkin jotakin sitä vanhaa norjalaista tien rakennus taitoa (mm. Trollstigenin kaltaiset kivipaaluaidat). Samoin samaisen tien järven vierustaa myötäilevä osuus oli yhtä upea ajettava, kuin ennenkin. Tietä reunusti toisella puolella jylhät vuoret, toista puolta upea järvi. Maisema oli kuin suoraan postikortista.

 

Hieman ennen Rjukania pysähdyimme vielä kertaalleen kuvaamaan pienelle levähdysalueelle. Puron solina johdatti kurkkaamaan myös metsikön puolelta löytynyttä melko jyrkkää ”koskea”.

  

Pääsimme tavoitteeseemme, eli majoituimme Rjukanin lähistöllä sijaitsevalle leirintäalueelle kello 19:30 mittarissa 49638 km.

 

Saimme viimeisen tarjolla olleista kahdesta mökistä hintaan 350 NOK. Mökki oli ulkoa kuin ulkovarasto, mutta sisälle kurkistettuamme totesimme sen olevan suorastaan fantastinen. Kerrossänky, sohva, pöytä tuoleineen, pesuallas juoksevalla vedellä, jääkaappi ja kahvinkeitin. Kun mökistä vielä löytyi sähköä riittävästi, ei parempaa olisi voinut vaatia.

  

Iltasella kävimme kameroinemme vielä kiertelemässä leirintäalueen lähiympäristöä, eikä kuvattavista kohteista ollut pulaa. Valitettavasti vain suurin osa allekirjoittaneen kuvista meni romukoppaan, kun tuo hämärässä kuvaaminen ei tunnu luonnistuvan.

  
  
     
  
  

Ajoa tälle päivälle kertyi siis 689 km, Huomenna olisi tarkoitus käväistä Rjukanin raskasvesitehtaan museossa, ja suunnata illaksi ehkä Lysebotniin.

Haluatko sanoa jotain?

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.