Ylänköjen kautta kotia kohti
Heräsimme kello 07:00 paikallista aikaa tuttuihin ”Oletkos vielä nukkumassa?” kysymyksiin kelloni herätysäänestä. Silmät auki ja katseet ulos. Taivaalla ei kovin montaa pilveä purjehtinut, joten totesimme yhteen ääneen sään olevan täydellinen.
Tänään on paljon kilometrejä nieltävänä, joten kauaa ei säätä jääty ihailemaan, vaan matkaan oli päästävä. Pakkaaminenkin sujui jo vanhaan malliin, joten olimme liikkeellä alle tunnissa heräämisestä.
Suuntasimme ensin noin 10km kohti Saudaa, sillä edellisen illan majoitusta etsiessämme olimme nähneet erään todella hienon kanjonin, mutta emme olleet ehtineet sitä ikuistaa sitä kameroillamme. Meno matkalla katsastimme kuvauspaikat ja niinpä takaisin tullessa tiesimme mihin kannatti pysähtyä. Kamerat lauloivatkin iloisesti ennen seuraavaa huippuhetkeä, sillä noustuamme ylos vuoristoon mielemme valtasivat tie, lumihuippuiset vuoret, vesiputoukset, kosket, ylänköjärvet, aurinkoinen sää, padot, sillat ja putoilleet kalliolohkareet…Siis oikeastaan aivan kaikki oli tässä vuoristossa kohdallaan, ellei nyt sitten viileää säätä merkitä ainoaksi negatiiviseksi asiaksi.
Kuvasimme niin että kamerat kävivät kuumina ja noin 50 km matka kului varsin verkkaisesti. Otimmepa tuolla vuoristossa yhteispotretinkin erään muistomerkkipaalun juurella. Taisipa kuvasta muuten tulla kovin samankaltainen kuin eräällä aikaisemmalla reissullamme…valitettavasti.
Vähitellen oli kuitenkin aika lähteä laskeutumaan Røldalin kylään. Alas laskeuduttaessa tie mutkitteli lukemattomien serpentiinimutkien kautta ja maisemat olivat varsin jylhät.
Alas päästyämme oli päätöksen aika. Ajaisimmeko suorinta tietä Kongsbergiin tietä E134, vai kiertäisimmekö Hardangervidda jäätikön pohjoisen kautta reitin kulkiessa Oddasta Geilon kautta Kongsbergiin. Päätimme miettiä asiaa tarkemmin alhaalla Røldalin kylässä, josta löytyikin tarkoitukseen hyvin soveltuva huoltoasema. Soittelimme Suomesta säätietoja, ja saimme tietää lähestyvästä isosta sadealueesta. Lisäksi saimme muistutuksen lähistöltä lähtevästä postitiestä, joka kiertää E134 tunneliosuuden kokonaan. Koska aikataulukin kertoi omaa kieltään kellon tikittäessä ajoaikaa pois, päätimme suunnata suorinta tietä Kongsbergiin, olihan se postitien edellisellä kerralla väliin jäänyt pätkä löydettävä.
Kadonnut pätkä osoittautuikin melkoisen lyhyeksi tienpätkäksi, mutta ehdottomasti näkemisen arvoinen kuitenkin. Tämä lyhyt etappi nousi nopeasti serpentiinimutkin ylöspäin ja josta oli upeat näköalat Røldalin kylään.
Samalla tavalla etsimme seuraavankin tunneliohituksen, jota ei tällä kertaa ollut merkitty E134 tien kiertotieksi ollenkaan. Navigaattorinkin karttaan tämä tie oli merkitty lähinnä poluksi, ja Sami epäili, ettei tie veisi mihinkään. Mutta toisaalta huomasimme tien kuitenkin olevan päällystetty, joten päätimme kokeilla miten pitkälle pääsisimme. Tällä kiertotiellä olimme jo reilussa 1000 metrissä ja pudonneita kiven lohkareita oli kaikkialla.
Viimeinen tunnelin kiertotie olikin meille jo vanha tuttu postitien pätkä. jonka kohokohdiksi on mainittava tunnelin katon näkyminen maanpinnalla. Erikoista tässä katossa on sen monen metrin halkaisijaltaan oleva ”pultti” ja se että siihen on rakennettu vuorilta virtaavalle vedelle ylikulkusilta. Tällä tiellä pysähdyimme jo perinteeksi muodostuneelle kalliolle, jossa allekirjoittanut poseerasi jo Sinne ja Takaisin reissulla. Sami kertoi muistikorttinsa olevan lopulta likipitäen täynnä, mutta koska loppumatkalla kuvattavaa olisi enää vähän, ei tämä haittaisi. Kuinka oikeassa Sami sitten olikaan.
Seuraava tankkaus suoritettiin Haukelin Lindskog kaupunginosassa, mittarin näyttäessä 50165 km kello 13:38.
Vettä alkoi sataa heti tankkauksen jälkeen ja Jarno alkoi vetää sadevarusteita päälle Samin vielä miettiessä tilanteen järkevyyttä, sillä hänen mielestä taivas ei näyttänyt kovin pahalta. Sade kuitenkin yltyi nopeasti ja Samikin päätti laittaa vesikelin varustuksen ylleen. Tämä olikin taas oikea ratkaisu sillä vettä saataa vieläkin…
Jatkoimme tietä E134 vaikka Samin navigaattori ilmoittikin nopeammasta reitistä. Reittiä tarkemmin tutkiessamme huomasimme sen sisältävän melkoisen pätkän päällystämätöntä tietä, joten päätimme jatkaa tietä E134 eteenpäin. Sade jatkui tasaisena, ja nopeasti tie alkoi vaikuttaa melkoisen ruuhkaiselta. Autoja tunki lähelle takarengasta tämän tästä, joten muutosta tilanteeseen oli saatava. Sami keksi kääntyä tielle 36, joka navigaattorin mukaan oli hieman nopeampi reitti.
Tie 36 kulki aluksi järven reunaa, ja tien varrelle oli rakennettu pysähdyspaikkoja melkoisen tiheään tahtiin. Pian tie kuitenkin muuttui lähes kotosuomalaiseksi metsätieksi, ja hieman ennen Bø nimistä kylää oli vielä joitakin kuraisia tietöitä, joissa jouduimme hiljentämään vauhtia. Takana ajanut norjalainen ei tätä suvainnut, vaan pisti vauhdilla ohi kesken tietyön. Tyyli tuokin.
Bøn kylässä pidimme pienen tauon, ja jatkoimme kohti väistämättä odottavaa tietä E134. Hieman ennen Langebron kylää pääsimme ylittämään lentokentän kiitoradan, jolle oli rakennettu rautatieylityksen kaltainen puomi & valo järjestelmä. Langebron kylässä ajoimme tankille mittarin tikittäessä 50467 km kello 18:12. Tästä matka jatkui tiellä E134, joka ruuhka oli hieman hellittänyt.
Sateen saattelemasta E134 ajosta ei juuri paljoa kerrottavaa jäänyt. Tylsä pätkä oli entisestään tylsempi ajaa sateessa, joten nielimme kilometrejä toinen toisensa perään. Saavuimme pian Kongsbergiin, jossa alun perin olimme suunnitelleen yöpyvämme. Ajoaikaa oli kuitenkin vielä jäljellä, ja kaikki kilometrit mitä nyt ajaisimme, olisivat pois huomisen ajomatkasta ja sallisi hieman myöhäisemmän herätyksen. Arvelimme löytävämme jonkin majoitusalueen Oslon itäpuolelta, olihan alueella esimerkiksi hiihtokeskus.
Saimme ajaa ennätysmäärän lyhyitä ja pitkiä tunneleita Osloa ohittaessamme. Tunnelipaljouden lomassa ajoimme yhden pitkän tunnelin jälkeen muiden autojen perässä moottoritielle Osloa kohti, kun piti mennä kohti Kristiansundia. Tämä on itse asiassa jo toinen samanlainen harhailu, sillä ajoimme saman koukkauksen myös Sinne ja Takaisin reissulla. Käännyimme moottoritieltä heti seuraavasta liittymästä pois, ja pääsimme takaisin suunnitellulle reitille.
Tunneleista päästyämme ryhdyimme metsästämään leirintäaluetta yöpymistä varten. Alueen leirintäaluetarjonta on hieman huonompi kuin Länsi-Norjassa, joten jouduimme ajamaan aina Lundebyhyn asti mökkiä kysyäksämme. Vastaukseksi saimme kaikkien mökkien ollevan varattuna, eikä Norjan puolelta enää löytyisi vapaita mökkejä mistään.
Päätimme jatkaa eteenpäin kohti Ruotsia, sillä edellisiltä reissuilta tiesimme sieltä löytyvän parikin leirintäaluetta. Juuri ennen rajaa Sami äkkäsi mökeistä ilmoittavan viitan ”Sukken 4 km”. Ja ei muuta kuin risteyksestä Sukkenin suuntaan mökkejä kysymään. Mökki saatiin kuin saatiinkin, joskin taisi olla paikan viimeinen vapaana ollut mökki. Itse mökki oli varsin pieni, mutta olosuhteisiin ja hintaansa (250 NOK) nähden varsin hyvin varusteltu. Mökissä on lämmitys, sähkö, keittolevy ja kattilat. Ei voinut paremmin sattua kohdalle, joten kaupat tehtiin oikopäätä.
Mökillä suoritettiin nopeasti ruokailu ja käytiin iltapesulla. Huomiseksi ajoa riittää vielä 439 kilometriä, jolle arvioitu ajoaika on 04:22. Ei liian paha noin siirtymätaipaleeksi, sano.
Päivän ajokilometrit olivat 449 km ja saapumisaika majapaikkaan tapahtui 20:45 Suomen aikaa.
