Yearly Archives: 2004

Salibandy kauden lähestyessä oma joukkueeni päättää kesäloman tänään aloittamalla treenit Myllypuron Arena-Centerissä. Kyllähän tässä on pitkin kesää tullut istuttua reikäpallon edessä, mutta oman joukkueen treenit on aina vähän eri juttu. Kiva nähdä joukkuekavereita pitkästä aikaa, vaikka olenhan minä toki osan heistä tavannut kesän aikanakin.

Käytiin Miran kanssa eilen moikkaamassa Viirua mutsin luona. Neiti näytti nauttivan olostaan uudessa kodissa täysin siemauksin, eikä koti-ikävästä ollut tietoakaan.

Vierailun kunniaksi kävimme Viirun kanssa tekemässä tutkimusmatkan mutsin parvekkeelle, jonne Viirua ei ole aikaisemmin päästetty johtuen parvekkeen kaiteiden isoista raoista joista kissa helposti mahtuisi läpi ja parveke sijaitsee neljännessä kerroksessa. Viiru tutki paikkoja parvekkeella tietysti innokkaasti, ja kääntäessäni hetkeksi selkäni, Viiru otti ja katosi. Ehdin tietysti jo hieman huolestua, koska olin varma ettei Viiru mitenkään voinut ohittaa minua parvekkeen ovella, ja pelkäsin että kissa on ottanut ja pudonnut. Hetkeä myöhemmin huomasin, että Viiru oli jotenkin onnistunut menemään naapurin parvekkeen puolelle ilmeisesti parvekkeiden välissä olevan lasiseinän alitse.

Oli siinä sitten ihmettelemistä, ja ehdin jo käydä soittamassa naapurin ovikelloakin päästäkseni käymään heidän parvekkeellaan, mutta Viiru tomerana tyttönä tuli takaisin omalle parvekkeella samaa reittiä mistä oli mennytkin. No, tulipahan ainakin seikkailtua – sano.

Seikkailuista rauhoituttuaan Viiru kömpi omaan nukkumapaikkaansa, ja ihmiset siirtyivät pelaamaan Canastaa jonka tietysti allekirjoittanut hoiti kotiin (tosin vasta viho viimeisessä erässä) ;-) Olipas hauskaa, ja täytyy tulla toistekin voittamaan pelaamaan.

Viiru viittasi tassullaan muille kissoille ja hyppäsi kuljetusboksiin. Hetkeä myöhemmin Viiru olikin jo matkalla mutsin luokse, jonne ajaessa se maukui lähes koko matkan. Perille päästyämme Viiru hyppäsi boksista ja tutkaili kotiutui lähes silmänräpäyksessä uuteen kotiin, jonne se muutti nyt ”toistaiseksi”. Muuton taustalla on muiden kissojen (tai oikeastaan Kukan ja Veeran) kiusaaminen, josta Viiru ei tykkää ei sitten yhtään. Viiru on siis mutsin luona ”lainassa” niin kauan kun se siellä viihtyy.

Vaikka kyseessä onkin vain ”lomailu” epämääräisen ajan paikassa, jossa voisimme käydä vaikka päivittäin, on Viirua ehtinyt illan aikana jo tulla ikävä. Tärkeintä meille kuitenkin on kissojen hyvinvointi eikä omat edut, siksi tälläinen ratkaisu.

Mökkeilyreissumme onnistui paremmin kuin hyvin. Oli aivan fantastista päästä kunnon puulla lämpiävään rantasaunaan. Sitä ei oikein edes tajunnut miten paljon kunnon puusaunaa on kaivannu. Kiitos vielä kertaalleen kutsusta – ja tulemme erittäin mielellämme uudelleenkin!

Olin jo ehtinyt varautua tylsääkin tylsempään viikonloppuun, mutta suureksi onneksi saimme Miran kanssa kutsun kaverin mökille viikonloppuna. Ohjelmassa tulee olemaan ainakin kaljojen karhujen kanojen kalojen narraamista, saunomista ja muuta asiaan kuuluvaa puuhaa. Tarvii myöntää, että näin mökittömänä perheenä tuo kutsu osui kohdilleen paremmin kuin hyvin. Juuri tälläistä sitä ihminen kaipaa silloin kun nykyaikainen stressirumba on pahimmillaan (ja nyt kun pitäisi olla kesä) ;-) Kiitos ja kumarrus kutsun esittäneille; Tulemme mielellämme!

Matkaan tosin pääsemme vasta launataina, sillä tänään on ohjelmassa Eläinlääkäriasema Arkkiin suuntautuva reissu, jonka tarkoituksena on rokottaa Kukka ja Veera tulevaa näyttelyssä käyntiä varten, sekä vapauttaa Roope taakastaan. Operaatio vaatii toki kissan rauhoittamisen, joten tämä ilta kuluu aika pitkälti Roopen tarkkailemiseen. Lisäksi tiedossa on yksi kappale salibandyottelu Ruskeasuon Arena-Centerissä.