Raskasta vettä ja ylänköjä
Hyvin nukutun yön jälkeen heräsimme pilviseen mutta sateettomaan Rjukaniin. Kelin puolesta päätimme, että ainakin lähdemme liikkeelle ilman sadevarusteita, mutta oletamme joutuvamme käyttämään niitä päivän mittaan. Ensin pyörät pakettiin ja sitten tankin kautta Rjukanin Vemorkin museoon.
Pyörien pakkaamisen kansa emme pitäneet mitään kiirettä, ja Sami käväisi öljyämässä ketjut tien toisella puolella olevalla levähdysalueella. Tällä välin olin saanut kaikki tavarat pakettiin ja päästiin pakkaamaan pyöriä. Ensitöiksemme kuitenkin laitoimme radiot kiinni… Tai siis yritimme laittaa. Kun olin laittamassa radiota kiinni pyörään, painaessani liitintä paikoilleen Cobrasta kuului varsin epämiellyttävä rusahdus. Ulkoisia vaurioita ei näkynyt, joten laitoimme radiot kiinni ja testaamaan. Minun radiosta ei päässyt pihaustakaan, Samin radio sai vain kanavan kuittaus äänen. Testausta jatkettiin, mutta tulos ei muuttunut. Jossain vaiheessa Sami ravisteli radiota, ja sisältä kuului helinää. Ilmeisesti tämä reissu on alunperinkin ollut tuomittu olemaan radioton, sillä muuta vaihtoehtoa tässä vaiheessa ei enää ollut kuin pakata radiot pois.
Ensimmäinen etappi oli mallia lyhyt. Käväisimme Rjukanin keskustassa tankilla kello 11:29, mittarissa 49651 km. Tankilta jatkoimme matkaa muutaman kilometrin päässä sijaitsemaan Vemorkin museoon, jossa vierähtikin melkoinen tovi. Oli muuten hintansa (70 NOK) arvoinen kokemus.
Rjukanista jatkoimme matkaa vasta myöhään iltapäivällä, suunnilleen kello 14:30. Suuntaimme kohti Lysebotnia. Sää oli edelleen pilvinen ja paikoin myös melko viileä, mutta vettä ei satanut. Heti ensitöiksemme näimme paikan, mistä Vemorkin voimalaitois ilmeisesti vetensä on saanut. Varsin mahtavat maisemat nämäkin.
Rjukanin jälkeen ajoimme ylänköalueelle, missä lämpötila laski melkoisesti. Nousimme mukavaa serpentiiniä yli 1000 m korkeuteen. Ylängöllä oli paljon pieniä järviä ja kaikki rinteet täynnä Norjalaisten kesämökkejä. Mökkejä riitti pilvin pimein läpi maiseman. Näkyipä taustalla myös reissun ensimmäiset lumihuiputkin.
Ylängöltä laskeutuessamme alkoivat pilvet muuttua entistä sateisemman näköisiksi, ja harkitsimme vakavasti sadeasujen pukemista. Tie tuntui kulkevan sadealueen vierestä, joten päädyimme jakamaan ilman kumipukuja. Tämä osoittautuikin oikeaksi päätökseksi, vaikka muutama pieni kuuro matkalle osuikin, vältimme ilmeisesti monet sadealueet täpärästi.
Olimme aikaisemminkin ajaneet tämän edellä mainitun reitin, joten päätimme kokeilla oikaista Åmotin jälkeen Daleniin ja sieltä edelleen Lysebotnin risteyksen tietämille. Päätös kyllä hieman mietitytti, kun Dalenin viitassa oli kuorma-auton kuva. Pelko osoittautui turhaksi, sillä pian tie nousikin ylemmäs mukavin loivin mutkin, muuttuen pian laskiessaan vehreäksi ja todella mutkaiseksi tieksi.
Löysimme upean kosken, josta oli kerrassaan pakko käydä nappaamassa pari kuvaa. Ongelma oli, ettei paikassa ollut oikeastaan mitään kunnon pysähdyspaikkaa, eikä silta ollut juuri tietä leveämpi. Kuvat kertokoot oliko paikka pysähtymisen arvoinen, vaikka autoja suhahtelikin aivan selän takana kuvia ottaessa.
Reissun toistaiseksi hienoin maisema tuli eteen seuraavaksi, sillä fantastisen hienon serpentiinitien päätteeksi avautui todella upea maisema alas laaksoon. Sää oli parantunut, ja sateen uhka ei enää tuntunut ajankohtaiselta.
Heti serpentiinin jälkeen pilvet muistuttivat taas olemassaolostaan, ja näytti hetken aikaa siltä, että sadeasuihin joudutaan kuitenkin pukeutumaan vielä tämän päivän aikana.
Onnistuimme toistamiseen välttämään sadealueen niukin naukin. Tie oli aivan märkä, mutta sateesta ei tietoakaan, mitä nyt muutamia pisaroita visiiriin muistutukseksi.
Vuorelta alas päästyämme edessä siinsi lähes pilvetön taivas. Siltä seisomalta pistimme pyörät parkkiin ja kamerat kouraan. Olihan se lähes pilvetön taivas ikuistettava ennen kuin ehtisi kadota. Samalla päätimme jättää Lysebotn seuraavaan päivään, sillä kello tikitti jo 18:00. Ehtisimme kyllä Lyseborniin, mutta se olisi tarkoittanut yhtäjaksoista ajorupeamaan suoraan perille, ja ei olisi mitään varmuutta siitä saisimmeko mökin vuokralle.
Päätimme etsiä majapaikkaa hieman etelämmästä. Eteen tuli pieni paikka nimeltä Rysstad, jossa kävimme tankilla kello 18:43 mittarissa 49814 km. Taivaalla ei ollut kuin nimeksi pilviä, eivätkä ne näyttäneet yhtään häijyiltä, joten päädyimme etsimää majapaikan lähistöltä., sillä Sami oli huomannut mökeistä kertovan kyltin juuri ennen takille saapumista.
Hotelli/Camping alue löytyikin vain muutaman sadan metrin ajon jälkeen, joka tosin näytti kalliilta. Pienen etsimisen jälkeen hotellin reseption löytyikin ja pääsimme hieromaan kauppoja mökistä. Pienen kiertelyn ja kaartelun jälkeen tyttö kertoi valittelevaan sävyyn, että heillä olisi enää jäljellä vain erittäin pieni mökki. vain neljä sänkyä ja jääkaappi. Kun sitten tuli puhetta ruuanlaitosta niin löytyihän se keittolevykin mökistä. Hintaa mökillä oli varsin kohtuulliset 450 NOK. Näin ollen kaupat tuli ja pääsimme etsimään mökkiä numero C4. Siinä olikin tekemistä, sillä lähes kaikkia numeroita kyllä löytyi, mutta C4 puuttui. Syykin selvisi pian, sillä kukkiva puu peitti numero kyltin. Näin pääsimme nauttimaan ansaitusta auringon paisteesta omalla terassilla.
Harkittuamme huomisen ajo-ohjelmaa tovin jos toisenkin, päätimme lopulta käydä aamupäivällä Lysebotnissa kääntymässä ilman kiirettä, ja palaamme sieltä jonkin matkaa takaisin, ja käännymme etelään Kristiansundin suuntaan.
Päivän ajomääräksi kirjataan 187 km.
