Niinpä niin…

Eipä jäänyt paljoa kerrottavaa jälkipolville eilisestä ”taistelustaInkkareita vastaan. Ansaitusti aloitin pelin vaihtopenkin puolelta, ja Herkku aloitti maalissa. Hyvin Herkku pelasikin, ja toisen erän loppuun mennessä LoSB johti ottelua 5-3.

Sitten kävi jotain… En itse nähnyt tilannetta, mutta ilmeisesti joku pelaajista kaatui Herkun päälle sillä seurauksella, että Herkulta vääntyi ranne pahasti (toivottavasti ei käynyt pahemmin, en tiedä selvisikö kuvauksista mitään), ja jouduin hyppäämään kentälle. Toista erää oli jäljellä pari minuuttia, jotka onnekseni kestettiin ilman takaiskuja.

Sitten erätauolla lämpöä päälle sen minkä pystyi, ja totisen paikan eteen. Kolmas erä alkoi ihan hyvissä merkeissä ja sain hyvin tuntumaa peliin ja Inkkarit painoivat prässiä päälle sen minkä ehtivät, olihan maalissa kuitenkin nyt kylmä maalivahti jonka perus peittävyys on suunnilleen puolet Herkun vastaavasta. Eikä sitten aikaakaan kun tapahtui sitä mitä pelättiin…

Poikkarit alkoivat mennä läpi hyvin yrittäneen puolustuksen linjoista ja niistä Inkkarit naputtelivat muutaman komean maalin ja homma oli sitä myöten selvä. Taakseni ladottiin kaiken kaikkiaan kuusi maalia kolmannessa erässä, joista yksi rankkarista. Suurin osa maaliin menneistä vedoista olisi tällä tasolla pelaavan maalivahdin pitänyt poimia, joten tässä on melkoinen miettimisen paikka allekirjoittaneella.

No, jos jotain positiivista tästä halutaan hakea, ei hävitty kotiottelua tällä kertaa yhdellä maalilla (ja sekö sitten on positiivista?).

Bookmark the permalink.

Haluatko sanoa jotain?

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.