Käytiin Miran kanssa eilen moikkaamassa Viirua mutsin luona. Neiti näytti nauttivan olostaan uudessa kodissa täysin siemauksin, eikä koti-ikävästä ollut tietoakaan.
Vierailun kunniaksi kävimme Viirun kanssa tekemässä tutkimusmatkan mutsin parvekkeelle, jonne Viirua ei ole aikaisemmin päästetty johtuen parvekkeen kaiteiden isoista raoista joista kissa helposti mahtuisi läpi ja parveke sijaitsee neljännessä kerroksessa. Viiru tutki paikkoja parvekkeella tietysti innokkaasti, ja kääntäessäni hetkeksi selkäni, Viiru otti ja katosi. Ehdin tietysti jo hieman huolestua, koska olin varma ettei Viiru mitenkään voinut ohittaa minua parvekkeen ovella, ja pelkäsin että kissa on ottanut ja pudonnut. Hetkeä myöhemmin huomasin, että Viiru oli jotenkin onnistunut menemään naapurin parvekkeen puolelle ilmeisesti parvekkeiden välissä olevan lasiseinän alitse.
Oli siinä sitten ihmettelemistä, ja ehdin jo käydä soittamassa naapurin ovikelloakin päästäkseni käymään heidän parvekkeellaan, mutta Viiru tomerana tyttönä tuli takaisin omalle parvekkeella samaa reittiä mistä oli mennytkin. No, tulipahan ainakin seikkailtua – sano.
Seikkailuista rauhoituttuaan Viiru kömpi omaan nukkumapaikkaansa, ja ihmiset siirtyivät pelaamaan Canastaa jonka tietysti allekirjoittanut hoiti kotiin (tosin vasta viho viimeisessä erässä) ;-) Olipas hauskaa, ja täytyy tulla toistekin voittamaan pelaamaan.
Lohjan Salibandy
