Ollaan Miran kanssa molemmat oltu tämä viikko flunssan kourissa. Mira sairastui Latvian matkan aikana ja minä heti Miran palattua Suomeen, mutta luultavasti tauti on kotimaista alkuperää… Sairastuin tiistaina kun Mira palasi maanantaina, joten tuskin olen Miralta sitä saanut… Ja Mirakin luultavasti on tartunnan saanut jo ennen reissua.
Tällä hetkellä tuntuu siltä, että tauti vaan pahenee lääkityksestä huolimatta. Homma alkoi minun osaltani tiistaina voimakkaalla kurkkukivulla, joka sitten yltyi keskiviikoksi, ja sitten katosi yhtä nopeasti kuin oli tullutkin. Keskiviikko iltana sitten nousi kuume ja nuha, eikä torstaina sitten enää ollutkaan mitään asiaa työpaikalle.
Lääkärissä käynti oli sekin mielenkiintoinen kokemus… Lääkäri nimittäin uteli harrastanko liikuntaa, ja kuultuani pelaavani Salibandyä II-Divisioonassa hän kaivoi esiin Doping säännöksistä kertovan kirjasen ja tarkisti että määrätyt lääkkeet eivät ole kiellettyjen aineiden listalla. Oli muuten ensimmäinen kerta kun lääkäri näin tekee… Siitä hänelle hatunnosto.
Määrätty lääke onkin ollut avuksi, joskin ei se ihmeitä ole tehnyt… Pelkäänpä, että tätä flunssaa podetaan vielä viikonlopun ylikin, joten ensi viikon viikonlopun Suomen Cup:n pelikin saattaa meikäläisen osalta olla uhtannuta. No, aika näyttää.
Lohjan Salibandy
