Episodi 2

Yrittänyttä ei laiteta – sano. Yhteistuumin taas änkeämään pilleriä tälläkertaa Veerasta aloittaen. Ensimmäinen palanen suhteellisen helposti, mutta siihen se sitten tyssäsikin. Aivan kuin kissa olisi täysin unohtanut miten nielaistaan. Siinä sitä sai rapsuttaa kurkkua muutaman minuutin ja sitten pillillä vettä perään.

Kukka tuntuu olevan jo hyväksynyt pillereiden ottamisen matokuurin aikaan, ja sille tämä välttämätön toimenpide on vain minuutin juttu. Kyllä sekin aristelee nielaista pahan makuista pilleriä, mutta kun tietää palkkioksi saavan sitten maitonapin niin pillerit tulee nieltyä – rohkenisiko sanoa – suhteellisen vaivattomasti.

Pitäisi varmaan joskus ottaa oikein videolle tämä toimenpide ja lähettää jonnekin ”maailman hurjimmat kissan lääkintä videot” sarjaan ja voitto olisi jo plakkarissa. Tällä kertaa onneksi enemmiltä raapaisuilta vältyttiin ja pilleritkin tuli (toivottavasti) nieltyä. Puuh…

Tagged . Bookmark the permalink.

4 Responses to Episodi 2

  1. Niina says:

    Hei, koittakaapa seuraavalla kerralla tahnaa matolääkitteenä. Meidän Otto-kissa ei ollut moksiskaan kun tuubista (merkki Flubenol) ruiskautti suuhun tahnaa. Ryhtyi kovasti vaan pesemään itseään, jolloin loputkin tahnat suupielestä katosivat.
    Lokoisia kissanpäiviä uusille tulokkaille vaan!

  2. Jarno says:

    Mulla on jäänyt muistiin jostain sellainen käsitys, että tuon tahnan toimivuus olisi huono, ja siksikin pillereillä. Voi kyllä olla että muistan ihan jotain omiani…

  3. Mira says:

    Juu, no kyllä toi tablettien syöttäminen sujuu päivä päivältä paremmin. Mut täytyy pitää mielessä tahnat ja muutkin systeemit.

  4. Muistanet että pilleritkin voi muuttaa tahnamuotoon….murskaamalla ja pienen pienellä vesi määrällä. Sitten vain tahna (joka tietysti kannattaa sekoitella valmiiksi injektioruiskussa) injektioruiskulla kissan suuhun….ilman piikkiä ?:^))

    T:Sami

Haluatko sanoa jotain?

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.