Uuden kameran tuoman inspiraation myötä rakentelen noista kissoista jonkin asteisen kuvagallerian tänne viikonloppuna. Muutamia kuvia tässä on tullut räpsittyä, vaikkakin tuntuu siltä että kameran ottaminen esille saa kissat aina heti rauhoittumaan eikä mitään kivaa tilanne kuvaa onnistu saamaan. Mikähän siinäkin sitten on… ehkä vain kuvittelen :-)
Viirun ja Veeran välit ovat pysyneet edelleen suurinpiirtein samanlaisina. Yleensä Veera murisee ensin, ja sitten siihen Viiru vastaa sähinällä – ja siinä sitten ollaan. Oliskohan tässä joku henkilökemia juttu? Ehkäpä Viiru kokee hänen alphanaaras -asemansa uhatuksi ;-) ;-) ;-)
Muuten kisut ovat kyllä tulleet hyvin toimeen, mitään ongelmia ei ole ollut. Normaalia takaa ajamista ja läpsyttelyä tassuilla esiintyy kaikilla kissoilla. Kivahan se on leikkiä kun leikkikavereita riittää.
Ainoastaa Kukan erilaisten tekstiilien imeminen vähän ihmetyttää, vaikkakaan haittaa siitä tuskin on. Vieläköhän sillä on emoa ikävä tai jotain… Kaipa mullakin olisi tuossa iässä (suhteellisestikin) äitii ikävä ;-)
