Sirkuselämää

Harvinaisen mielenkiintoisia aikoja nämä, kun pennut opettelevat uusia asioita tai kun ne törmäävät uusiin tavaroihin ja uusiin materiaaleihin. Esimerkin virkaa voisi toimittaa vaikkapa satiini lakanat: Kukka hyppäsi sängylle ensimmäistä kertaa satiini lakanoille ja oli kuin olisi heikoilla jäillä keväällä. Pienikin tärähdys sängyssä ja kissa oli samantien metrin korkeudella kaikki karvat pystyssä ;-) No, onneksi hetken tutkimisen jälkeen moiset kamalat lakanat osoittautuivat sittenkin aika pehmeiksi ja varsin mielyttäväksi käyttää – ellei muuhun niin sitten niitä ainakin tuntuu olevan mukava imeskellä…

Samaan kategoriaan kuuluu tietysti myös rajojen kokeileminen; Kuinka kauan voi syödä nurkkahyllyn Rönsyliljaa ennenkuin isäntäväki hermostuu… Tai voiko parvekkeen kaiteella kääntyä 360º ennenkuin hermoraunio isäntä tulee ja koppaa kissan kainaloon.

Eikä tietenkään vanhojakaan harrastuksia sovi unohtaa: Kärpästen metsästys se vasta hauskaa onkin. Niin seurata vierestä kuin varmasti myös kissoista… Kärpäsen mielipidettä tuskin kannattaa huomioida, vaikka aika harvoin kissat onnistuvat tässä saalistuksessaan.

Kaikkee ne keksii…

Crash

Ei muuten ollut ensimmäinen kerta kun tuo maljakko (onneksi muovinen) olohuoneen ikkunalaudalla otti ja putosi kun Kukka pyyhälsi ohi tuhatta ja sataa. Ei voi taas kuin ihmetellä mikä ajaa pienen kisun juoksemaan ”henkensä edestä” ilman mitään näkyvää syytä.

Ehkä se on vaan kivaa ;-)

Viiru alkaa pikkuhiljaa hyväksymään perheen uudet tulokkaat, vaikka sähiseekin edelleenkin heti jos jompi kumpi pennuista murahtaa/sähähtää ensin. Voiton puolella kuitenkin ollaan, sillä ei ole montaakaan päivää siitä kun sähinä alkoi siinä vaiheessa kun etäisyyttä oli alle 2 metriä.
Lue lisää

Ahtaan paikan kammoako?

Tuli sitten lähdettyä töistä tuossa vähän ennen viittä, ja tietysti paikallis junalla matkustamaan. Vaunujakin VR oli onnistunut haalimaan ruuhka-ajalle peräti kolme kappaletta. Sitten kun niihin ängetään ihmisiä kuuden vaunullisen verran, voitte arvata kuinka kivaa junassa matkustaminen oli.

Pakko oli muuttaa suunnitelmia, ja jäädä jo leppävaarassa pois kun tuntui happi loppuvan. Eläköön VR!

Episodi 2

Yrittänyttä ei laiteta – sano. Yhteistuumin taas änkeämään pilleriä tälläkertaa Veerasta aloittaen. Ensimmäinen palanen suhteellisen helposti, mutta siihen se sitten tyssäsikin. Aivan kuin kissa olisi täysin unohtanut miten nielaistaan. Siinä sitä sai rapsuttaa kurkkua muutaman minuutin ja sitten pillillä vettä perään.

Kukka tuntuu olevan jo hyväksynyt pillereiden ottamisen matokuurin aikaan, ja sille tämä välttämätön toimenpide on vain minuutin juttu. Kyllä sekin aristelee nielaista pahan makuista pilleriä, mutta kun tietää palkkioksi saavan sitten maitonapin niin pillerit tulee nieltyä – rohkenisiko sanoa – suhteellisen vaivattomasti.

Pitäisi varmaan joskus ottaa oikein videolle tämä toimenpide ja lähettää jonnekin ”maailman hurjimmat kissan lääkintä videot” sarjaan ja voitto olisi jo plakkarissa. Tällä kertaa onneksi enemmiltä raapaisuilta vältyttiin ja pilleritkin tuli (toivottavasti) nieltyä. Puuh…

Lääkkeen anto kissalle

Tulipahan taas mieleen se surullisen kuuluisa ”ohje” pillerin antamisesta kissalle. Netti on varmasti pulloillaan samaa artikkelia, mutta tässä nyt ainakin yksi versio.

Meidän tapauksessa ensimmäinen potilas oli Kukka, jolle pillerin antaminen sujui suhteellisen helposti; Kissa syliin selälleen ja kissaa niskasta kiinni; Sormilla suu auki ja pilleri suoraan nieluun. Toimii silloin kun onnistuu.

Veera olikin sitten jo vaikeampi tapaus. Homma toimi siihen asti kun pilleriä tähdättiin nieluun… Ohi meni, ja kissa piti pilleriä kielellään nielemättä. Sitten ei paljoa muuta ole tehtävissä kuin pillillä vettä perään. Äkkiä kuultuna voisi kuulostaa helpolta prosessilta, mutta kyllä siinä on omat hankaluutensa kun pikkunen ei halua ei sitten millään nielaista pilleriä vaikkei matokuuria kummemmasta olisikaan kyse.