Antennia pukkaa

Heti muutettuamme havaitsimme, että taloyhtiön antennista ei ole muuksi kuin pyykkitelineeksi, sillä kanavia täällä näkyy tasan kaksi. Ykkönen ja kakkonen (okei okei, kolmonenkin näkyy mutta heikosti). Tästä suivautuneena tilasin saman tein Canal Digital Entertainment -paketin, jonka mukana tuli ilmainen satelliittiantenni sekä Combo digiboksi. Tämän lisäksi samaan syssyyn tilattiin oma antenni maanpäälisiä kanavia varten.

Yllä mainitut antennit asentuvat paraikaa tuohon takapihalle, joten kohta päästään kokeilemaan miltä tuntuu saada telkkarista ulos toista sataa kanavaa ;-).

Vantaan näyttely

Vantaalla järjestettiin viikonloppuna Uudenmaan Rotukissayhdistyksen 4. ja 5. kansainvälinen kissanäyttely, joista osallistuimme tällä kertaa ainoastaan sunnuntain näyttelyyn. Näyttelystä muodostui siperiankissojen näyttelyjen näyttely kun paikalla olleista viidestä siperiankissasta neljä pääsi paneeliin Roope mukaan luettuna. Lisäksi Heli Materon Taimyrin Athene pokkasi palkintoja oikein roppakaupalla. Aluksi Athene valittiin paneelissa kategorian parhaaksi aikuiseksi äänin 5-0-0-0-0, jonka jälkeen se vielä valittiin epäviralliseksi näyttelyn parhaaksi aikuiseksi yli 50% äänienemmistöllä juhlanäyttelyn kunniaksi. Lisäksi Athene pokkasi vielä jonkin sortin kunniapalkinnon.

Roope sai arvostelussaan kehuja maasta taivaisiin, ja tuomari kehui erityisesti Roopen päätä ja ulkonäköä yleensä. Ainoa miinus Roopelle tuli liian pehmeästä turkista, koska siperiankissan turkin tulee olla karheahko. Turkin parantamiseksi Roope ”joutuu” tulevaisuudessa viettämään enemmän ja enemmän aikaa ulkona. Tämä tarkoittanee sitä, että ensi kesäksi suunniteltu kissahäkki rakennetaankin jo tänä syksynä.

Roopella oli vastassa Tuomarin Paras -valinnassa ragdoll, norjalainen metsäkissa, pyhä birma ja maine coon. Ensin tuomari (Bjarne Wikström) lähetti kotiin hieman huonosti käyttäytyneen norskin. Hetkeä myöhemmin saman kohtalon kokivat maine coon ja pyhä birma huonon turkkinsa vuoksi. Jäljelle jäi siis Roopea vastaan enää ragdoll, jonka turkin tuomari sanoi olevan liian karhea. Todettuaan pitävänsä siperiankissoista hitusen enemmän, tuomari passitti ragdollin kotiin ja Roopen paneeliin ensimmäisen CAPIB-sertifikaatin kera. Valinnan aikana Roope käyttäytyi aivan fantastisen hienosti, ikään kuin olisi tiennyt mitä oli tapahtumassa. Allekirjoittaneelle tämä tietää sitä, että jatkossa joudun saan pitää Roopea aina Tuomarin Paras -valinnan aikana.

Paneelissa Roopen mahdollisuudet olivat käytännössä olemattomat liian pehmeän turkin vuoksi, ja voiton korjasi ennenkin mainetta niittänyt pyhä birma.

Uudessa kodissa

Täällä sitä nyt sitten ollaan. Luvassa on lähitulevaisuudessa paljonkin kirjoituksia uuteen kotiin sopeutumisesta ja kaikesta muuton aikana tapahtuneesta, mutta tällä haavaa tyydyn kehumaan Elisaa… kyllä, luitte aivan oikein ;-). Uusi ADSL liittymä oli tilattu kuukausi ennen muuttoa, ja toimitus oli luvattu keskiviikolle 13.10.2004, mutta Elisa tulikin asentamaan liittymän jo maanantaina. Kiitokset kuuluu kyllä oikeastaan Lohjan Puhelimelle, jonka asentajaa tässä on kiitteleminen. Elisan osuus kuitenkin oli vain painaa Enteriä hyväksymisen merkiksi ;-)

Muutto

Tänään se sitten alkaa, muutto uuteen kotiin. Tätä päivää on odotettu kuin kuuta nousevaa 26.02.2004 lähtien. Tuolloin ostotarjouksemme muuttokohteena olevasta asunnosta hyväksyttiin ja prosessi asunnon ostamisesta omaksi kodiksi alkoi. Varsinainen muutto toteutetaan kuluvan viikon lauantaina, mutta vauhtiin päästään jo tänään kun uuden kodin avaimet luovutetaan haltuumme iltapäivällä.

Muutosta johtuen joudun olemaan ainakin kaksi viikkoa ilman netti yhteyttä, ja kun samaan syssyyn pakkaa lomakin päälle, voi olla että kirjoittelemiset jäävät vähemmälle seuraavan parin viikon aikana, mutta katsotaan nyt josko jostain saisi taiottua itselleen bloggausyhteyden ;-).

Takkien yö

Eilinen käynti Korkeasaaressa järjestettävässä kissojen yö tapahtumassa osoittautui varsinaiseksi flopiksi. Viiden euron sisäänpääsymaksun olisi voinut käyttää viisaamminkin ja mennä vaikka Stockmannin hulluille päiville – anti olisi ollut suunnilleen samaa. Kissoista näkyi lähinnä vilauksia silloin tällöin, ja suurimman osan ajasta sai puskea eteenpäin ihmismassassa näkemättä muuta kuin edellä puskevan selkämyksen tai tyhjää häkkiä – häkit joissa jotain tapahtui oli ihmismassan saartamia. Todella hieno kokemus!

Olihan siellä mukava käydä, ei siinä mitään, mutta paikkaa ei ole valtavaan ihmispaljouteen. Ei varmasti ole eläimistäkään kovin mukavaa kun sata penskaa huutaa milloin mitäkin. Sääli, että kolea ilta ei vähentänyt tapahtumaan tulevien ihmisten määrää.

Ajatuksena hieno, mutta totutus aivan persiistä.

Tapahtuman jälkeen olikin pakko hemmotella itseään, ja tilattiin Miran kanssa isot pizzat Pizza Hut:sta. Nam!