”Jollei sauna viina ja terva auta, se on kuolemaksi” sanottiin. No nyt on saunottu, eikä olo siitä ainakaan kohentunut. Buranan voimilla tässä nytkin kirjoitetaan.
Olipas varsin mielenkiintoinen projekti yrittää saada kaikki 4 kissaa samana kuvaa, mutta onnistuipas :-)
Takarivissä: Kukka, Viiru, Sissi
Eturivissä: Veera
Lisää kuvia jahka löydän jostain siedettävän tasoisen galleriasoftan.
Sairastaminen se vasta tylsää puuhaa onkin. Onneksi kotona on joku hoivaamassa, ei tästä muuten tulisi yhtään mitään. Huomenna lekuriin klo 9 kuulemaan tuomio sairasloman pituudesta. Olisi kyllä duunissa paljonkin hommia, eikä olisi varaa olla poissa. Tyypillistä.
Sekä Veera että Kukka ovat molemmat nukkuneet enemmän tai vähemmän jalkojen juuressa kaiken aikaa. Poikkeuksena sitten kun lähden liikkeelle, on kisuilla automaattisesti silloin rieha-aika. On kyllä kiva tunne, kun Veera loikkaa sängylle ja käpertyy jalkojen juureen ja hetken perästä kehrää tyytyväisenä omaan oloonsa.
Saa kyllä sairastamisen tuntumaan astetta siedettävämmältä.
Onhan tässä kyllä ollut jo muutaman päivän sellainen fiilis, että ”on tulossa kipeäksi”, joten ei tämä tämän aamun olo ollut mikään yllätys… Tuntuu kuin keskellä naamaa olisi nenän asemasta Niagaran putoukset.
Tietysti sitten taas just kun piti saada n+1 asiaa aikaiseksi, ja luonnollisesti viikonloppuna. Brgl! Ja tietysti just tänä viikonloppuna kun olisi ollut sunnuntaina Salibandy joukkueen kanssa treenimatsi suhteellisen kovaa vastustajaa vastaan.
Äääääääh! Miksei vieläkään ole keksitty jotain troppia joka siirtäisi sairastumista vaikkapa vain 2 päivää?
Huvittavaa kuunneella ihmisten pelkoja tästä päivämäärästä. Toisessa hetkessä valitetaan sitä kuinka tänään kaikki menee persiilleen ja kuinka se on perjantain ja 13. päivä syytä ja seuraavana hetkenä kehutaan kuinka hölmöä taikausko on ja kuinka itse ei varmasti ole tippaakaan taikauskoinen.
Heh, no itse perjantaina 13. päivä syntyneenä en pahemmin tätä päivämäärää pelkää vaikka itse tunnustaudunkin taikauskoiseksi pienissä määrin. Ainakin salibandy maalivahtina mulla on tietyt rituaalit mitkä pitää aina hoitaa samalla tavalla tai muuten peli menee päin mäntyä. Ja tämä muuten oli fakta ;-)
Uuden kameran tuoman inspiraation myötä rakentelen noista kissoista jonkin asteisen kuvagallerian tänne viikonloppuna. Muutamia kuvia tässä on tullut räpsittyä, vaikkakin tuntuu siltä että kameran ottaminen esille saa kissat aina heti rauhoittumaan eikä mitään kivaa tilanne kuvaa onnistu saamaan. Mikähän siinäkin sitten on… ehkä vain kuvittelen :-)
Viirun ja Veeran välit ovat pysyneet edelleen suurinpiirtein samanlaisina. Yleensä Veera murisee ensin, ja sitten siihen Viiru vastaa sähinällä – ja siinä sitten ollaan. Oliskohan tässä joku henkilökemia juttu? Ehkäpä Viiru kokee hänen alphanaaras -asemansa uhatuksi ;-) ;-) ;-)
Muuten kisut ovat kyllä tulleet hyvin toimeen, mitään ongelmia ei ole ollut. Normaalia takaa ajamista ja läpsyttelyä tassuilla esiintyy kaikilla kissoilla. Kivahan se on leikkiä kun leikkikavereita riittää.
Ainoastaa Kukan erilaisten tekstiilien imeminen vähän ihmetyttää, vaikkakaan haittaa siitä tuskin on. Vieläköhän sillä on emoa ikävä tai jotain… Kaipa mullakin olisi tuossa iässä (suhteellisestikin) äitii ikävä ;-)
 |  | ||
