Kuulin ohimennen työmatkalla Kotikatuamme kunnostavilta työmiehiltä, että ”asfalttipojat odottavat jo alhaalla”. Toivottavasti tämä tarkoittaa sitä, että katu on viimeinkin päälystetty kun tänään palaan kotiin… Uuden asfaltin tuoksu jo yksin on odottamisen arvoinen juttu puhumattakaan siitä, että vuoden kestäneet kärsimyksen päivät olisivat ohi.
Katumme siis on ollut suorastaan kammottavassa kunnossa. Sitä on korjattu aina silloin tällöin, mutta ennenpitkää siihen on tullut sateen myötä mielettömiä monttuja ja sitä niin ihanaa kiharaa (en muista minkä kiharaksi sitä nyt kutsutaan). Asfaltointia on odotettu viime syksystä lähtien, kun sulloin on taloyhtiön edustajat kertoneet, että katu asfaltoidaan vasta kun alueen kaikki rakennukset on rakennettu ja siten raskas liikenne kadulla päättyy.
Katua on nyt peruskorjattu viikon päivät, ja kieltämättä viikonloppuna se jo näytti suhteellisen valmiilta. Saapa nähdä onko pojat ehtineet asfaltoida sitä vai eivät.
No niin, jo on aikakin asfaltoida, kun asukkaat on jo melkein vuoden joutuneet sitä ”nimismiehen” kiharaa kestämään.
Kuulin myös erään vierailijapariskunnan kiroilleen matalan autonsa kanssa kyseisellä tienpätkällä… Keitähän lie ovat olleet…
Jaa-a. ;-)
Oli kuin olikin asfaltoitu! Tosin n. metrin pätkä parkkipaikan ja tien välistä oli jätetty myöhempään (samoin pyörätie), joten vielä ei juhlita (paitsi vähän).