On se niin vaikeeta

Auto ollut huollossa viime torstaista lähtien. Aluksi näytti siltä, että vika löytyi nopeasti ja että se saadaan korjattua suhteellisen helposti, ainoastaan varaosia piti odottaa ”päivän verran”.

No, maanantaina sitten soittelin huoltoon ja kyselin tilannetta sillä seurauksella, että kerrottiin ettei vika ollutkaan siinä missä perjantaina sen luultiin olevan. No, nyt sitten asiaa selvitellään ”piuha kerrallaan” ja voin vain pelätä kuinka kallis paukku tästä tulee.

Eilen vielä ei huollosta mitään kuulunut… Vaikka lupasinkin odotella huollon yhteydenottoa, voisin tänään iltapäivästä kysellä taas missä mennään ja kuinka kovaa.

Kuvia kuvia kuvia

Galleriaan tuli lisättyä joulun aikana ja jälkeen otettuja kuvia. Myös niitä Rainen pyytämiä kuvia Veeran ”suojapuvusta”.
Lisää sitten taas joskus ;-)

Auto edelleen huollossa. Saas nähdä josko sen saisi takaisin jo tänään. Ilmeisesti sähköpuolessa oli enemmänkin vikaa, kun huollosta soitettiin ja sanottiin jotain tyyliin ”ei ihme ettei sähköt pelitä kun vilkkuviiksi vetää kaiken oikariin – on kunnolla sulanut jne”.

Puuh..

Veeran leikkaus

Leikkaus sujui ongelmitta vaikka allekirjoittanut istuikin sydän sykkyrällä odotushuoneessa hermoilemassa. Leikkauksen jälkeen Veeran narkoosia riitti vielä reilun tunnin ennenkuin neiti alkoi heräillä.

Itse jouduin heivaamaan tässä vaiheessa auton huoltoon ja itseni treeneihin, mutta Mira jäi kotiin vahtimaan neidin heräämistä. Pieniä kaatumisia ja muuta tokkurointia kuten olettaa sopii, mutta muuten kaikki meni hyvin.

Illalla sitten jouduttiin kuitenkin rakentamaan neidille ”puku” kun haavan nuolemisen vastustaminen kävi ylivoimaiseksi. Puvun päälle laitosta ja käytöstä riitti vähän aikaa protestointia ja murinaa mutta loppujen lopuksi neiti hyväksyi asian (ainakin tänään aamulla näytti siltä ettei neiti puvusta välitä).

Sitten vaan varmaamaan aikaa Kukalle.

Kiireen keskeltä

On se vaan hyväksyttävä, ettei tälle kiireelle mitään voi. Tuntuu vaan oikeasti siltä, ettei tunnit vuorokaudessa aina välillä riitä.

Eilen posti roudasi kotiin uuden mikroaaltouunin – viimein. Kyl nyt kelpaa kun vanha mikro ei osannut edes pyörittää astioita saati sitten lämmittää tasaisesti.

Kotiin kun ehtii tuossa joskus noin viiden aikoihin, pitää kiirehtiä ensin viemään Veera eläinlääkärille, ja sitten auto huoltoon ja vielä kaiken kukkuraksi treeneihin.

No, kyl se tästä …. pikkuhiljaa.

Deja Vu

Ihan niinkuin olisin juuri äskettäin herännyt aamulla siihen että joku kissoista on pylly pystyssä lattialla ja mouruaa… ;-)

Aivan oikein, on Kukan vuoro. Nyt vaan odotellaan että kauan tällä neidillä kiima kestää ja että saadaanko sopivaan väliin varattua aika lekurille. Siinä palaakin sitten taas 100e lisää, mutta se nyt vaan on hyväksyttävä tosiasia.