Allekirjoittanut liittyi tähän yllättävän isoon joukkoon ihmisiä, jolle iski jostain puun takaa Bellin pareesi eli tuttavallisemmin kasvohermohalvaus (tai pelkkä kasvohalvaus).
Ilmeisesti juttu lähti liikkeelle viikko sitten maanantaina, kun kiinnitin ensimmäisen kerran huomiota siihen, että niska on vasemmalta puolelta kipeä. Kipu ei ollut lihaksessa vaan tuntui olevan jossain syvemmällä. Burana auttoi hieman, joskaan ei poistanut kipua kokonaan. Tätä jatkui aina torstaille asti, jolloin alkoi tapahtua.
Aamupäivän aikana huomaisin, ettei kaikki ollut ihan kunnossa. Kasvojen oikea puoli tuntui hieman puutuneelta, ja vasen puoli taas ei tahtonut ihan olla mukana kuvioissa – tosin tätä en itse tajunnut ennenkuin aamupäiväkahvit lorahti veltosta suupielestä rinnuksille.
No, sitten ehkä hieman tyhmänäkin otin internetin avuksi, ja aloin googlettamaan oireita. Miltei joka sivulla ohje oli selkeä – mene lääkäriin, joten päädyin varaamaan ajan paikalliseen Mehiläiseen. Jouduin ottamaan ajan yleislääkärille, kun työterveyslääkärien juttusille olisi päässyt vasta perjantaina.
Mehiläisessä epäiltiin vahvasti jo tätä Bellin pareesia, mutta varmuutta ei voinut sikäläisillä vempaimilla saada. Lisäksi katsottiin verestä paine ja sokeri ja perus neurologisia testejä ja refleksit. Mitään varmuutta ei tosiaan saatu, joten lääkäri antoi lähetteen Jorviin päivystykseen. Jorvissa pääsin suoraan sisään ja pistettiin samantien sydänfilmiin ja verestä mitattiin paine ja sokeri pariinkin otteeseen. Lisäksi koputeltiin kaikki raajojen refleksit läpi, ja toki tutkailtiin naaman toimintaa ja suoritettiin erinäisiä neurologisia testejä.
Sitten konsultointia neurologin kanssa. Minut olisi jo täälläkin tyrkätty Bellin pareesi -nurkkaan ilman sitä kasvojen oikean puolen puutumista. Tässä vaiheessa oli myös kieli alkanut puutua. Puhelimessa ollut neurologi halusi nähdä, joten Jorvista passitettiin Meilahden päivystykseen. Tässä vaiheessa sairaala katsoi parhaimmaksi pistää minut taksilla Meilahteen oman ajamisen asemasta, koska oireet täsmäsivät myös vakavempiin sairauksiin jotka sitten olisivat osuessaan saattaneet päättää ajomatkan varsin vakavin seurauksin.
No, sain kelataksin Meikkuun, ja siellä parin minuutin odottelun jälkeen olinkin jo neurologin juttusilla. Taas suoriteltiin neurologiset testit ja koputeltiin refleksit. Se, että neurologi kertoi oireiden täsmäävän pitkälti myös aivoveritulppaan, ei yhtään helpottanut allekirjoittaneen oloa. Myöskään aivohemorragiaa ei voitu sulkea pois, vaikka siihen yleensä kuuluvaa hirvittävää päänsärkyä minulla ei ollut.
Neurologi empi taas hieman mitä seuraaaksi, ja sai soiton akuutista tilanteesta. Sanoi miettivänsä tätä minun asiaa vielä ja jäin odottelemaan. Hetken odoteltuani neurologi kävi kertomassa, että haluaa vielä varmuudeksi ottaa tietokonetomografian päästä ja kaulan valtimoista. Samaan syssyyn neurologi kuitenkin sanoi, ettei usko sieltä mitään löytyvän vaan että joutuisin jatkamaan tutkimuksia korvaklinikalla, jonne kasvohermo-ongelmat sitten kuuluvat.
Tähän asti olin selkeästi ollut kiirelistalla, mutta tässä vaiheessa kiireellinen status otettiin selkeästi pois. Odottelin pari tuntia pääsyä tomografiaan, ja siellä käytyäni meni useampikin tunti ennenkuin radiologi ehti antaa lausunnon kuvista. Kaikki kuvat olivat kuitenkin puhtaita, joten pääsin yöksi kotiin. Kello oli ehtinyt tikittää yhteentoista, joten ukko oli tässä vaiheessa melko väsyntyt, mutta puhtaista tuloksista melko onnellinenkin.
Sain paluutaksin Jorviin ja sieltä autolla kotiin. Aamulla oli sitten edessä paluu Meilahteen korvaklinikalle, jossa sitten tehtäisiin vielä pari testiä kasvohermohalvauksen aiheuttajan selvittämiseksi (useinmiten se ei selviä), ja siihen sitten hoito-ohjeita.
Korvaklinikalla ei aamulla nokka kauaa tuhissut. Jouduin suorittamaan kasvojen toiminnan testin, josta sain 31/100 pistettä. Eli melko heikko esitys… Mutta silti ennuste olisi hyvä, kun ymmärtääkseni 95% meistä, joilla aiheuttajaa ei tiedetä, paranee ajan kanssa.
Sain lääkäriltä kuurin kortisonitabletteja ja silmätippoja ja ohjeen teipata silmä yöksi kiinni.
Lähdin suuntaamaan korvaklinikalta takaisin työmaalle – sairauslomasta kun ei olisi oikeastaan mitään hyötyä ollutkaan – kun sain soiton siltä Mehiläisen yleislääkäriltä, joka kyseli miten pärjäilin. Kerroin tapahtumista ja hän kyseli niskasäryn tilanteesta määräten sitten siihen vähän vahvempaa buranaa. Lupasi soittaa reseptin työpaikan viereiseen apteekkin.
Juuri ennen apteekkiin sisään kävelyä sain hältä vielä tekstiviestin, jossa sanoi lisänneensä reseptiin vielä mahahapposalpaajalääkettä, kun tuo burana ja kortisoni molemmat rasittavat mahaa.
Tarvii nostaa isosti hattua kaikille tutkimuksiin, hoitoon ja kuljetuksiin osallistuneille tahoille, mutta erityiskiitos tälle Mehiläisen lääkärille. Tarvii myöntää, etten odottanut sieltä enää tarkistussoittoa.
Seuraavaksi sitten Meikun korvaklinikalle seurantakäynnille viikon päästä.
