Tuli sitten koettua ensimmäinen rehellinen kaatuminen moottoripyörällä tämän aamun työmatkalla Helsingissä. Olin kiinnittänyt huomiota jo Espoon puolella Länsiväylällä polttoaine laikkuihin asfaltilla, mutta siitä huolimatta onnistuin länsiväylän lopussa juuri ennen Porkkalankatua ajamaan etupyöräni sellaiseen juuri kaistaa vaihtaessa.
Vauhtia oli onneksi vain 15-20 km/h, joten suurimmat vauriot tulivat kuljettajan ylpeyteen. Vaihdoin kaistaa suunnatakseni Töölön suuntaan ehkä 300m ennen liikennevaloja. Välittömästi kaistaa vaihtaessani etupyörä ”katosi” alta, ja kuljettaja huomasi köllöttävänsä asfaltilla kyljellään.
Pyörä ei onneksi osunut autoihin, ja takana ajaneet autot pysähtyivät esimerkillisesti blokkaamaan ettei kukaan takaa tullut päälle. Siitä iso hatunnosto heille. Tulipa pari kuljettajaa vielä kysymään allekirjoittaneelta miten kävi. Kiitos. Onneksi ei käynyt itselle mitään – mitä nyt iso klommo itsetuntoon.
Sain pyörän kammettua pystyyn ja työnsin sen kaistojen vasemmalle puolelle saadakseni silmäiltyä vähän mitä vaurioita tapaus tuotti, enkä siinä tilanteessa huomannut muuta kuin sen, että pleksi oli murtunut kiinnikkeistään ja makasi asfaltilla. Poimin sen pois ja koitin käynnistää pyörää. Toki pyörä ei sitten käynnistynyt kun oli hetken aikaa ollut kyljellään, joten päätin työnnellä pyörän Porkkalankaudulle pois autojen edestä. Autoilijat antoivat hienosti tilaa ja sain pyörän työnnettyä liikennevaloihin asti ja siitä suojatietä pitkin syrjään. Siellä sitten tarkempaa analyysiä tilanteesta.
Laukkuun oli tullut pieni hankausjälki ja samoin kaasukahvan päähän. Samainen kahva oli kääntynyt hieman siten, että etujarrukahva nousi muutaman sentin ylöspäin, mutta ei ollut vääntynyt. Vilkut ehjät, eikä mitään naarmuja tankkiin ainakaan ensisilmäyksellä. Tutkailen pyörää tarkemmin paremmassa valossa sitten iltapäivällä.
Käynnistelin pyörää uudemman kerran, ja Reiska heräsikin henkiin pienen sahaamisen jälkeen. Ajoin pyörä hetken testaamisen jälkeen työpaikan autotalliin, ja tutkailen sitä tarkemmin kotiin lähtiessä.
Tärkein tietysti, ettei kuskille käynyt mitään. Jos olisin ajellut shortseissa ja T-paidassa, olisi tilanne todennäköisesti ollut toisenlainen.
Ilmoitin lopuksi vielä hätäkeskukseen tapahtuneesta, jotta voivat tarvittaessa käydä tarkistamassa tilanteen tuosta polttoaineesta. Toki omasta pyörästäkin on saattanut valua jotain tielle, mutta ruuhkassa paikan tarkistaminen osoittautui mahdottomaksi.
Summa Summarium; Jos joskus piti kaatua, tämä oli ehkä se paras tapa sillä mitään ei käynyt itselle, muille eikä pahemmin pyörällekään. Kannattaa myös ainakin hetken aikaa varoa tuota länsiväylän asfalttia Helsingin päädyssä jos sielläpäin satutte liikkumaan. Kuljettajalle ainakin kymmenen vuotta ikää lisää kertaheitolla, kyllä tilanne sen verran säikäytti. Allekirjoittanut jatkaa Empy:n jäsenenä.
