Pepi hampilääkärissä

Huomasimme pari päivää sitten, että Pepin toinen alakulmahammas on vääntynyt sojottamaan eteenpäin. Hammas oli melkein irti, ja varmasti melko kipeä kissalle itselleen. Varasimme samantien ajan Eläinlääkäriasema Arkkiin hampaan poistoa varten, ja pääsimme eilen toimenpidettä suorittamaan. Toimenpidettä varten Pepi rauhoitettiin, ja koskapa edellisellä kerralla tyttö ei tahtonyt nukahtaa millään, annettiin ilmeisesti hieman suurempi annos rauhoitetta. Pepi simahtikin nopeasti, ja päästiin itse toimenpiteeseen.

Ensimmäinen ongelma tuli eteen siitä, kun Pepiltä ei tahtonut löytyä kunnon verisuonta etukäpälistä ei sitten millään. Lopulta lääkitys jouduttiin antamaan ihon alle suonen asemasta, kun suonta ei sitten millään löytynyt. Itse toimenpide saatiin sitten suoritettua ilman ongelmia, ja Pepi sai annoksen herätettä kotiin lähtiessä. Puhe oli, että Pepin pitäisi heräillä 10-15 minuutin sisällä, viimeistään puolessa tunnissa.

Pepi kuskattiin kotiin, ja tyttö senkun nukkui vaan. Parin tunnin odottelun jälkeen soitimme uudelleen Arkkiin, ja kyselimme ohjeita kun kisu ei vieläkään osoittanut mitään heräämisen merkkejä. Sovittiin, että pidämme kisun edelleen lämpimänä, ja koitamme hieman herätellä tyttöä. Kello alkoi lähestyä puoli kahdeksaa, ja Pepi jatkoi sikeää untaan. Soitimme Arkkiin uudelleen, ja päätimme yhteistuumin lähteä takaisin tarkistamaan tilanteen.

Matkalla Arkkiin Pepi sitten viimein alkoi osoittaa ensimmäisiä heräämisen merkkejä, mutta tämä tapahtui vasta kun olimme jo miltei Arkin pihalla. Kävimme sisällä saamassa toisen annoksen herätettä, ja nyt Pepi sitten viimein otti ja heräsi… Eikä tietenkään tykännyt tilanteestaan ei sitten vähääkään. Eläinlääkäri kävi vielä tarkistamassa tilanteen ennenkuin lähdimme kotimatkalle.

Kotimatkalla saimme ansaittua palautetta Pepiltä, joka ei tykännyt tilanteestaan yhtään. Mitään ongelmia ei matkan aikanakaan tullut, ja Pepi pääsi kotiin turvallisesti ja terveenä. Omistajat hieman säikähtäneinä tilanteesta. Syytä tällä ”ylinukkumiselle” ei oikein löytynyt. Ilmeisesti ensimmäinen saatu heräte ei sitten purrutkaan jostian syystä. Go figure.

MOV? jälleen voittoon

DR oli saapunut paikalle vain neljän kenttäpelaajan turvin, ja näytti hetken siltä ettei peliä saada ollenkaan aikaiseksi. Onneksi vastustaja sai värvättyä yhden kenttäpelaajan lisää, ja peli saatiin käyntiin. Ilman vaihtomiehiä pelannut DR aloitti ryminällä, ja teki kaksi ensimmäistä maalia kunnon lihamuurin tekemän maskin takaa. Vantaalaiset saivat ensimmäiseen erään vain yhden. Tämän jälkeen vaihtomiehien puute alkoi painaa DR leirissä, ja vantaalaiset saivat enemmän otetta. Pari hyvää yritystä DR:llä vielä riitti, mutta tolpat ja ylärima olivat vantaalaisten maalissa kuin noiduttu. Otteluun mahtui vissiin kolme ylärimaa ja yksi tolppa ainakin. Saipa vastustaja rankkarinkin, mutta allekirjoittaneen hyvä vastaantulo ajoi laukojan liian pieneen kulmaan, ja veto osui – mihinkäs muuhun kuin tolppaan.

Kolmannen erän loppupuoliskolla vastustajan pelaajalla keitti yli, ja haistatteli sitten kunnolla tuomarille. Tuloksena 2 + 10 minuuttia. Koskapa vastusjalla ei ollut ylimääräisiä pelaajia, joutuivat he pelaamaan kolmella viittä vastaan vantaalaisten viimeiseen maaliin asti, ja loppusummeriin asti sitten neljällä. Tilanteeseen ja ennenkaikkea vastustajan pelaajien määrään ehkä hieman kova tuomio. Kaksiminuuttinen oli ihan ansaittu kyllä, mutta sen kympin ehkä olisi voinut tilanteen vuoksi jättää antamatta.

Lopputulos Ruskeasun helvetinpätsissä 7-2 vantaalaisille.

Voitto kertaa kolmetoista

Myös 013 palasi voittojen tielle kukistettuaan Warrior Bearsin eilisessä mittelössä. Allekirjoittaneen nollapeli kariutui pari minuuttia ennen ottelun loppumista, kun vastustaja tälläsi pallon nätisti ylämummoon. Loppunumeroita kaunisteltiin vielä täyden ajan jälkeenkin, kun tuomari ei muistanut katsoa kelloon, eikä kellolaitteen summeria oltu säädetty 15 minuutin kohdalle. No, väliäkös tuolla kun 013 teki pari maalia enemmän. Loppunumerot 4-2.

Iron Maiden: The Final Frontier

Keikkaa oli taas odotettu jo helmikuusta lähtien, joten odotukset olivat huipussaan. Keikka täytti kyllä kaikki odotukset, mutta itse olisin kaivannut hieman enemmän kasarikamaa, vanhan kaman fani kun olen. Itse en ole Final Frontier levyn tuotannosta järin innostunut, mutta kyllä ihan toimiva setti ilmoille pärähti tälläkin kertaa. Lämppärinä Alice Cooper hoiti tehtävänsä hienosti. Koknaisuutena loistava keikka, ja seuraavan odotus alkaa…. taas.

Biisilista:

Satellite 15… The Final Frontier
El Dorado
2 Minutes to Midnight
The Talisman
Coming Home
Dance of Death
The Trooper
The Wicker Man
Blood Brothers
When The Wild Wind Blows
The Evil That Men Do
Fear of the Dark
Iron Maiden

Encore:

The Number of the Beast
Hallowed Be Thy Name
Running Free