Episodi 2

Yrittänyttä ei laiteta – sano. Yhteistuumin taas änkeämään pilleriä tälläkertaa Veerasta aloittaen. Ensimmäinen palanen suhteellisen helposti, mutta siihen se sitten tyssäsikin. Aivan kuin kissa olisi täysin unohtanut miten nielaistaan. Siinä sitä sai rapsuttaa kurkkua muutaman minuutin ja sitten pillillä vettä perään.

Kukka tuntuu olevan jo hyväksynyt pillereiden ottamisen matokuurin aikaan, ja sille tämä välttämätön toimenpide on vain minuutin juttu. Kyllä sekin aristelee nielaista pahan makuista pilleriä, mutta kun tietää palkkioksi saavan sitten maitonapin niin pillerit tulee nieltyä – rohkenisiko sanoa – suhteellisen vaivattomasti.

Pitäisi varmaan joskus ottaa oikein videolle tämä toimenpide ja lähettää jonnekin ”maailman hurjimmat kissan lääkintä videot” sarjaan ja voitto olisi jo plakkarissa. Tällä kertaa onneksi enemmiltä raapaisuilta vältyttiin ja pilleritkin tuli (toivottavasti) nieltyä. Puuh…

Lääkkeen anto kissalle

Tulipahan taas mieleen se surullisen kuuluisa ”ohje” pillerin antamisesta kissalle. Netti on varmasti pulloillaan samaa artikkelia, mutta tässä nyt ainakin yksi versio.

Meidän tapauksessa ensimmäinen potilas oli Kukka, jolle pillerin antaminen sujui suhteellisen helposti; Kissa syliin selälleen ja kissaa niskasta kiinni; Sormilla suu auki ja pilleri suoraan nieluun. Toimii silloin kun onnistuu.

Veera olikin sitten jo vaikeampi tapaus. Homma toimi siihen asti kun pilleriä tähdättiin nieluun… Ohi meni, ja kissa piti pilleriä kielellään nielemättä. Sitten ei paljoa muuta ole tehtävissä kuin pillillä vettä perään. Äkkiä kuultuna voisi kuulostaa helpolta prosessilta, mutta kyllä siinä on omat hankaluutensa kun pikkunen ei halua ei sitten millään nielaista pilleriä vaikkei matokuuria kummemmasta olisikaan kyse.

Perheenlisäys

Tuli sitten hankittua entisille kissoille (Sissi ja Viiru) kaksi nelikuista kisuneitiä kavereiksi kuluvan viikon tiistaina. Päätös uusien kisujen ottamisesta syntyi jo jokin aika sitten, ja taisi pari viikkoa sitten pidetty kissanäyttely olla se kuuluisa viimeinen naula arkkuun.

On ollut kiva katsella miten nuo pennut ovat sopeutuneet elämään vanhojen kissojen kanssa. Ensimmäisenä iltana kaikki neljä sähisivät ja murisivat toisilleen kun vain joku erehtyi tulemaan kahta metriä lähemmäksi. Ensimmäisenä iltana Kukka ja Veera sähisivät jopa toisilleen, sekä myös meille.
Illalla jätettiin kissat makuuhuoneeseen nukkumaan omiin kulmiinsa, mistä ne eivät illan aikana pahemmin suostuneet liikkumaan.

Seuraava aamu olikin sitten suorastaan yllättävä, kun heräsimme siihen kun makkarin ovea raavittiin. Ovella odotti kaksin kappalein harvinaisen innokkaita pikkukisuja odottamassa pääsyä tutkailemaan uutta maailmaa (65 neliötä kaiken kaikkiaan + parveke). Vanhoista kissoista Sissi ei ole enää ensimmäisen illan jälkeen kertaakaan pennuille ärhennellyt, Viiru sitäkin enemmän.

Päivä kerrallaan tässä on sitten eletty, ja hyvältä alkaa näyttää. Viiirukin on tässä pikkuhiljaa jo vähentänyt sähisemistään, joskin kyyristyy aina johonkin nurkaan kun pennut lähestyy.

No, tästä edes kirjoittelen tänne tilanteen kehittymisestä vähän useammin ;-)