Ulkoilemassa

Kevät tulee kohisten, ja sen myötä olemme olleet aika paljon pentujen kanssa ulkoilemassa valjaissa (tai siis pennut valjaissa ja me narun jatkona… eiku…äsh). Varsin pelottavaa puuhaa tämä on ollut ilmeisesti, sillä molemmat tuntuvat suorastaan vapisevan kun niitä kuskaa tuonne pihalle (itse eivät ulos asti suostu kävelemään). Sitten kun on päästy metsään vänän pidemmälle, sitten sitä ollaan jo vähän innokkaammin haistelemassa paikkoja ja tarkkailemassa kaikkea mikä liikkuu.

Mirahan tässä enemmän on ollut ulkoiluttajana ja minä mukana vain pariin otteeseen omien vapaa-ajan harrastusten vuoksi, mutta tarkoitus on tulevaisuudessa yrittää vähän parantaa tapojaan.

Rennosti vaan

Kissat onneksi ovat autuaan tietämättömiä viimeaikojen tapahtumista, eivätkä osaa ottaa kantaa asiaan. Veera ja Kukka ovat kumpainenkin olleet varsin hellyyden kipeitä. Jotenkin sitä unohtaa maailman pahat ja epämielyttävät asiat, kun toinen makaa rinnan päällä ja tekee kaikkensa onnistuakseen puskemaan vielä pikkasen enemmän samaan aikaan kun toinen nuolee sormia maatessaan vieressä.

Kissan elämää – voisinpa itse joskus olla vaan … unohtaa kaiken muun ja vain nauttia olosta täysin rinnoin oman kullan kainalossa. Ensi viikon jälkeen koittava talviloma ei tule yhtään liian aikaisin.