Hatunnosto MEautolle

Soitto MEautosta kertoi hyviä uutisia. Suzukin on korjattu ja noutovalmiina. Kuten jo siis eiliseen kirjoitukseen kommentoin, pojat soittelivat jo eilen kertoakseen vian löytyneen Suzukin EGR-venttiilistä. Ongelma tilanteessa oli se, ettei kyseistä venttiiliä ole Suomessa saatavana, eikä järjestelmä osaa sanoa kauan osan tuleminen kestää.

Hatunnosto MEautolle tulee siitä, että pojat ottivat esittelyautosta EGR-venttiilin mun autoon, ja odottavat siihen sitten maahantuojalta uutta venttiiliä. Melkoisen reilua, etten sanoisi. Koko urakka kesti vain kaksi päivää, ja meni takuun piiriin aivan kuten pitikin. Ja autokin oli pesty ihan vaan että on mukavampi lähteä ajoon. Pisteet heille!

Vaikea piste

013 jatkoi vähämaalisella tasurilla Kersi Ry:tä vastaan. Alun hyvä momentti tuhrittiin ohi/yli/peittoon kohdistuneilla laukaisuilla, eikä maaleja tahtonut oikein syntyä millään. Lisäksi kolleegani vastustajan maalissa otti muutaman gamesaverin allekirjoittanutta enemmän.

Ottelu näytti jo valuvan vastustajalle kun poikaset tulivat 2-2 tasoihin kolmannessa erässä ja menivät johtoon vain puolitoista minuuttia ennen ottelun loppumista. 013 ei kuitenkaan hätkähtänyt, vaan taisteli pallon maalin perukoille kymmenisen sekuntia ennen ottelun loppumista tasaten numeroiksi 3-3. Loppua (ja Mikon kahta maalia) lukuunottamatta varsin aneeminen suoritus, ottaen huomioon että edellinen kohtaaminen päättyi kolmentoista selkeään 9-4 voittoon. Pah!

Allekirjoittaneelle muutama hyvä koppi ja pari perinteistä turhan helposti päässyttä maalia. No, seuraavassa pelissä sitten paremmin.

Härkäpäivästä kolme pistettä

Kunnon ”härkäpäivä” olisi tiedossa kun 013 peli olisi klo 18:00, ja ”heti perään” MOV peli klo 22:00. Varsin ihana odotus siis.

Illan ensimmäisessä ottelussa 013 kohtasi ensimmäisellä kierroksella tappion aiheuttaneen Tilimiehet. Tällä kertaa 013 pelasi hieman paremmin ottaen 3-3 tasapelin. No, parempi kuin tappio, sano.

Seuraavaan otteluun oli ruhtinaallisesti aikaa, yli kolmen tunnin odottelu. Aksu kuitenkin ehti soittelemaan oman joukkueensa treeneihin klo 21:00, joten eihän sellaisesta voinut kieltäytyä. Treenit sujuivatkin ihan mallikkaasti, ja niistä sai hyvän ”alkulämmön” illan pääkoitosta varten.

MOV kohtasi siis Happosedät. Edellisen kierroksen ottelu oli varsinainen maalitykitys, kun hajonnut selkä siivitti omalta osaltaan ottelun erikoisen suureen maalimäärään (26 maalia). Tällä kertaa vantaalaiset olivat huomattavasti maltillisempia maalinteossa, eikä omaan päähäkään satanut aivan yhtä runsaasti.

Ottelu alkoi vastustajan painostuksella, ja maaleja tehtiin aluksi vuoron perään. Vantaalaisen dieselin käynnistyttyä innostui allekirjoittanutkin hieman parempiin torjuntoihin, joten vastustaja jäi junasta. Loppunumerot 9-2 vantaalaisille, ja onnistuipa Make viimeinkin viimeistelemään allekirjoittaneen heitosta.

Tuomarilta jäi näkemättä yksi vastustajan maali, joka päätyi verkon perukoille oman pakin hienosta ohjeuksesta. Kauhoin pallon sivuverkosta kouraan, ja arvelin jo viskata sen keskiympyrään, sen verran kauan pallo verkossa ehti viettää aikaa. Tuomari kuitenkin näytti hölmistyneeltä, eikä ollut aikeissa pistää peliä poikki, joten laitoin pallon takaisin peliin ja niin siitä jatkettiin sitten vantaalaisen vyörytyksen merkeissä. No, kerrankin näinkin päin.

Vaikeat pisteet

Allekirjoittaneen esimerkkiä noudattaen koko vantaalaisjoukkue sortui kauden huonoinpaan pelisuoritukseen Ruskeasuon helvetinpätsissä. Vaikean väännön jälkeen Kalpanaiset taipuivat vaivoin numeroin 6-4. Allekirjoittaneen keskisormi hajosi jo ottelun avauserässä maalinedustan pallontavoittelukilpailussa. Nähtäväksi jää pystyykö tuolla HK:n sinisen paksuisella keskisormella osallistumaan loppuviikon torjuntatöihin ollenkaan.