Pepi hampilääkärissä

Huomasimme pari päivää sitten, että Pepin toinen alakulmahammas on vääntynyt sojottamaan eteenpäin. Hammas oli melkein irti, ja varmasti melko kipeä kissalle itselleen. Varasimme samantien ajan Eläinlääkäriasema Arkkiin hampaan poistoa varten, ja pääsimme eilen toimenpidettä suorittamaan. Toimenpidettä varten Pepi rauhoitettiin, ja koskapa edellisellä kerralla tyttö ei tahtonyt nukahtaa millään, annettiin ilmeisesti hieman suurempi annos rauhoitetta. Pepi simahtikin nopeasti, ja päästiin itse toimenpiteeseen.

Ensimmäinen ongelma tuli eteen siitä, kun Pepiltä ei tahtonut löytyä kunnon verisuonta etukäpälistä ei sitten millään. Lopulta lääkitys jouduttiin antamaan ihon alle suonen asemasta, kun suonta ei sitten millään löytynyt. Itse toimenpide saatiin sitten suoritettua ilman ongelmia, ja Pepi sai annoksen herätettä kotiin lähtiessä. Puhe oli, että Pepin pitäisi heräillä 10-15 minuutin sisällä, viimeistään puolessa tunnissa.

Pepi kuskattiin kotiin, ja tyttö senkun nukkui vaan. Parin tunnin odottelun jälkeen soitimme uudelleen Arkkiin, ja kyselimme ohjeita kun kisu ei vieläkään osoittanut mitään heräämisen merkkejä. Sovittiin, että pidämme kisun edelleen lämpimänä, ja koitamme hieman herätellä tyttöä. Kello alkoi lähestyä puoli kahdeksaa, ja Pepi jatkoi sikeää untaan. Soitimme Arkkiin uudelleen, ja päätimme yhteistuumin lähteä takaisin tarkistamaan tilanteen.

Matkalla Arkkiin Pepi sitten viimein alkoi osoittaa ensimmäisiä heräämisen merkkejä, mutta tämä tapahtui vasta kun olimme jo miltei Arkin pihalla. Kävimme sisällä saamassa toisen annoksen herätettä, ja nyt Pepi sitten viimein otti ja heräsi… Eikä tietenkään tykännyt tilanteestaan ei sitten vähääkään. Eläinlääkäri kävi vielä tarkistamassa tilanteen ennenkuin lähdimme kotimatkalle.

Kotimatkalla saimme ansaittua palautetta Pepiltä, joka ei tykännyt tilanteestaan yhtään. Mitään ongelmia ei matkan aikanakaan tullut, ja Pepi pääsi kotiin turvallisesti ja terveenä. Omistajat hieman säikähtäneinä tilanteesta. Syytä tällä ”ylinukkumiselle” ei oikein löytynyt. Ilmeisesti ensimmäinen saatu heräte ei sitten purrutkaan jostian syystä. Go figure.

Eragonista isukki?

Eragonista odotetaan isukkia.

Eragon sai vieraakseen ensimmäisen morsmaikkunsa viime viikolla, ja nyt jännätään viime viikon tapaamisen tuloksista. Nuoripari telmi sen verran tehokkaasti, että pari yötä viime viikolla jäi ihmispalvelijoidenkin osalta melko vähäisiksi. Parin viikon sisällä pitäisi tulla tieto onko kesäkuulle odotettavissa ihania sibskivauvoja vai ei.

Surokin Lahden näyttely

S*Zimas EragonEragon käväisi Surokin Lahden näyttelyssä.

Olenkin ihan unohtanut kirjoittaa Eragonin reissusta Surokin Lahden näyttelyyn. Samaan aikaan näyttelyreissun kanssa allekirjoittanut joutui huoltamaan Lohjan Salibandyn edustusjoukkuetta Uuskaarlepyyssä, joten Mira joutui reissaamaan Eragonin kanssa kahden.

Oli tarkoitus, että Mira ottaa aamubussin Helsinkiin, ja hyppää siitä sitten Lahteen vievään bussiin. No, vein matkalaiset bussipysäkille ja jäimme autoon odottamaan linja-autoa saapuvaksi. Olimme pysäkillä 10 minuuttia ennen ohitusaikaa, mutta bussia ei kuulunut puolen tunnin odottelunkaan jälkeen. Siispä takaisin kotiin ja suunnitelmmiin muutos. Seuraavalla bussilla Helsinkiin ei enää ehtisi Lahdeteen menevään bussiin, vaan pitäisi matkustaa junalla. Pääsimme lähtemään pysäkille vain pari minuuttia ennen arvioitua ohitusaikaa, ja jo ennen risteykseen pääsyä näimme bussin huristavan ohi. Eikun perään…

Sain ajettua bussin ohi, ja sain matkalaiset Nummelassa bussin kyytiin. Itsellä oli tässä vaiheessa jo tulenpalava kiire takaisin kotiin, että ehtisin joukkueen kyytiin Uuskaarpelyyn matkalle, joka oli jo lähtenyt Lohjan keskustasta kohti allekirjoittaneen kyytiin otto pysäkkiä. No, ehdin kuin ehdinkin juosta pysäkille juuri kun oma bussi kaarsi paikalle.

Lahteen matkalaisten reissu sujui näiden alkukommellusten jälkeen ihan mallikkaasti. Soittelimme toisillemme jo matkan aikana, ja sovimme Miran tiedoittavan päivän kuulumisista ehtiessään. Itse simahdin vähien yöunien saattelemana bussiin alta aikayksikön, ja Mira pääsi herättämään ilmoittaessaan saapuneensa Lahteen ja saaneensa Eragonin näyttelypaikalle häkkiin.

Ehdimme omalla matkallani jo käydä aterioimassa, kun puhelin pärähti uudelleen. Eragon oli käynyt arvostelussa ja oli saanut CAC sertinsä ilman ongelmia. Olisi vielä menossa TP valintaankin. Oli kuulemma tullut myös valituksi värin parhaaksi, mikä onkin ensimmäinen laatuaan meidän näyttelykissojen saavutuksissa. Ei ollut Mirakaan odottanut tälläistä kunniaa, sillä vastassa oli ollut puolitoista vuotta vanhempi kolli joka oli kuulemma näyttänyt paljon valmiimmalta otukselta kuin Eragon. Mutta meidän pikku E otti ja voitti. Mikä fiilis!

Edes Tuomarin Paras valinnassa kärsitty tappio American Curlille ei latistanut fiiliksiä. Onnittelut punaiselle paronille ensimmäisestä aikuisten luokassa saadusta sertistä ja ennenkaikkea tuosta värin parhaaksi valituksi tulemisessa.

Lauma laajeni jälleen



Sissin poismenon laumaan jättämä aukko saatiin viimein täytettyä viime viikon keskiviikkona. Esittelyssä S*Zimas Eragon, tuo pieni punainen ikiliikkuja Ruotsista. Eragon muutti meille juuri kuusitoista viikkoa täytettyään, ja kotiutui laumaan miltei välittömästi.

Varsin hauskaa on ollut se, että tällä kertaa muu lauma ei juurikaan ole tulokkaalle sähissyt, Pepin ollessa ainoa. Muut ovat olleet lähinnä välinpitämättömiä (Roope, Kukka ja Veera) tai innostuneita (Aku) pienestä tulokkaasta. Pikkuinen itse sähisi ja murisi muille kissoille parin päivän ajan, mutta sittemmin keskittyi pikkukissalle kovin tärkeään tehtävään; leikkimiseen.

Kuvia pikkuisesta löytyy täältä, ja lisää seikkailuista lähiaikoina.