Kuten Mika ehtikin jo mainitsemaan, päästiin poikien kanssa pitkästä aikaa yhteisajelulle. Reissu suuntautui tällä kertaa Raaseporin linnanraunioille, mikä osoittautuikin varsin onnistuneeksi valinnaksi. Oletimme paikalla olevan vain muutamia kiviä, emmekä odottaneet kunnon linnaa. Näin sitä oppii asioita.
Saas nähdä vieläkö sitä pääsee tänä kesänä vastaavalle reissulle, sillä yhteisen ajan löytyminen kolmen kaveruksen kalentereista tuntuu olevan varsin haasteellinen tehtävä tätä nykyä.
Jo ennakkoon tästä olisi tulossa rankka matsi, sillä pelaajia vaivautui paikalle vain kourallinen. Lisäksi ottelu lähti käyntiin maalivahdin painajaisella, kun puolesta kentästä ammuttu epäonnistunut sutaisu muutti hivenen suuntaa puolustajan mailasta ja lirui jostain varusteiden rakosista maaliin. Ei näin.
Ensimmäisen erän jälkeen taululla oli vielä jotenkin siedettävät 4-2 numerot, ja ottelu oli vielä ihan pelattavissa. Erätauolla sitten tapahtui jotain, ja puolustuspelaaminen jäi ”koppiin”. Vastustaja niisti LoSBin nokkaa erän puoliväliin mennessä vielä neljästi, missä vaiheessa allekirjoittanut pois ja tilalle Mikkis. Tilanne siis jo lohduton 8-2.
Maalivahdin vaihdoskaan ei muuttanut pelillistä antia, vaan vastustaja jatkoi siitä mihin jäi nakuttaen tasaisen tappavaan tahtiin loppunumeroiksi 16-3. Eipä jäänyt paljoa kerrottavaa jälkipolville.
Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin… .. .
Käväistiin Miran kanssa viikonloppuna perinteisellä Pohjois-Karjalan kierroksellamme. Tarkoitus on käydä sukuloimassa tätien luona, ja vierailla myös isovanhempieni haudalla Joensuussa. Näille reissuille mahtuu aina myös luontoretkeilyä, ja tällä kertaa päädyimme käymään katsomassa paikkaa nimeltä Kolvananuuro. Enon kunnassa sijaitseva luonnonsuojelualue on näkemisen arvoinen paikka. Kierros kokonaisuutena lienee n. 10 km pituinen patikkaretki. Kuvia tuosta retkestä löytyy täältä.
Matka kokonaisuutena onnistui mukavasti, ja ilman suurempia kommelluksia. Kertaalleen nähtiin auton editse viilettänyt peura, mutta lähempää tuttavuutta emme näihin otuksiin joutunut onneksi tekemään. Joensuu vaikuttaisi olevan remontissa koko paikka, eikä siellä perjantai-illan huumaa ollut nimeksikään. Käytiin Miran kanssa syömässä Kimmelin yhteydessä olevassa Fransmannissa, mistä ei löytynyt moitteen sijaa muista kuin omituisista WC-järjestelyistä.
Joensuusta jatkoimme Outokummun kautta Varkauden kautta Juvalle tätiä tapaamaan, ja sieltä edelleen illaksi kotiin Lohjalle. Kissoilla oli reissun ajan kissanpäivät Samin käytyä morjestamassa otuksia sekä perjantaina että lauantaina. Mirrit vaikuttivat tyytyväisiltä.
Kaiken kaikkiaan onnistunut, joskin lyhyt, pyrähdys Itä-Suomeen.
Sissi käväisi kontrollikäynnillä Yliopistollisessa Eläinsairaalassa. Ukko käyttäytyi hyvin esimerkillisesti, kuten aina, ja hämmästytti käytöksellään niin hoitajat kuin lääkäritkin. Kilpirauhashormonin lisäksi Sissiltä mitattiin verenpaine, jonka havaittiin olevan sen verran koholla, että Sissille määrättiin verenpainelääkitys. Samalla sovittiin, että Sissi kävisi sydänultrassa ja verenpaine mitattaisiin uudelleen tuon käynnin yhteydessä verenpainelääkityksen vaikutuksen varmistamiseksi.
Sissin sydänultra on nyt varattu tiistaille 16.9.2008.
Roope kruunasi näyttelyuransa osallistumalla Rurokin järjestämään näyttelyyn Vantaan Myyrmäessä sunnuntaina. Näyttelystä teki erikoisen se, että samassa yhteydessä Roopen rotuyhdistys SIBY ry järjesti Siperiankissojen erikoisnäyttelyn, joka jäi näin Roopen viimeiseksi näyttelykokemukseksi. Huvittavaa on myös se, että tässä viimeisessä näyttelyssä sattui paikalle kerrankin tarpeeksi kissoja, että myös väriryhmän VIII värin parasta päästiin valitsemaan aivan kuten Roopen ihan ensimmäisessä näyttelyssä. Tälläkään kertaa Roope ei värin parhaaksi asti päässyt, mutta silti jotenkin hauskaa, että värin paras -kisa järjestyi Roopen ihan ensimmäisessä ja viimeisessä näyttelyssä.
Itse näyttely sujui ilman suurempia ongelmia. Roope sähisi ja murisi tavalliseen tapaansa kaikille muille kissoille. Tuomari tykkäsi Roopesta kovasti, ja Roope saikin Kunniamaininnan ihan niin kuin pitikin, mutta Paneeliin asti ei tällä kertaa rahkeet riittäneet (ja ihan hyvä niin, koska Roope ei siitä olisi pitänyt).
Aku oli myös mukana, ja saalisti näyttelyssä CAGPIB sertinsä, mutta ei aivan yltänyt tuomarin parhaaksi, eikä siten mennyt paneeliin. Kaiken kaikkiaan näyttelyviikonloppu sujui siis ihan hyvin.
Lohjan Salibandy Pääkallo |  | ||
