Paras lelu

Tulin taannoin vaningossa kokeilleeksi laserosoitinta kotona ja yllätyksesi miltei kaikki kissat tulivat ihmettelemään tuota outoa punaista valopistettä. Luonnollisesti laseria lattialla liikuttaessa kissat lähtivät perään yrittäen innokkaasti saada tuota kummallista otusta kiinni. Eniten asiasta tuntuu olevan innostunut Pepi, joka ei yleensä innostu juuri mistään leluista. Myös Veera, Kukka ja Roope ajavat pistettä innokkaasti takaa aina tilaisuuden tullen. Sissi ja Aku osallistuvat leikkiin silloin kun valopiste on sopivasti siinä tassujen vieressä, mutta eivät sitten enempää sitä aja takaa.

Hauskaa sinänsä miten yksinkertaisista asioista voi saada uskomattoman suositun kissalelun ;-)

Lääkkeen anto kissalle

Tulipahan taas mieleen se surullisen kuuluisa ”ohje” pillerin antamisesta kissalle. Netti on varmasti pulloillaan samaa artikkelia, mutta tässä nyt ainakin yksi versio.

Meidän tapauksessa ensimmäinen potilas oli Kukka, jolle pillerin antaminen sujui suhteellisen helposti; Kissa syliin selälleen ja kissaa niskasta kiinni; Sormilla suu auki ja pilleri suoraan nieluun. Toimii silloin kun onnistuu.

Veera olikin sitten jo vaikeampi tapaus. Homma toimi siihen asti kun pilleriä tähdättiin nieluun… Ohi meni, ja kissa piti pilleriä kielellään nielemättä. Sitten ei paljoa muuta ole tehtävissä kuin pillillä vettä perään. Äkkiä kuultuna voisi kuulostaa helpolta prosessilta, mutta kyllä siinä on omat hankaluutensa kun pikkunen ei halua ei sitten millään nielaista pilleriä vaikkei matokuuria kummemmasta olisikaan kyse.

Perheenlisäys

Tuli sitten hankittua entisille kissoille (Sissi ja Viiru) kaksi nelikuista kisuneitiä kavereiksi kuluvan viikon tiistaina. Päätös uusien kisujen ottamisesta syntyi jo jokin aika sitten, ja taisi pari viikkoa sitten pidetty kissanäyttely olla se kuuluisa viimeinen naula arkkuun.

On ollut kiva katsella miten nuo pennut ovat sopeutuneet elämään vanhojen kissojen kanssa. Ensimmäisenä iltana kaikki neljä sähisivät ja murisivat toisilleen kun vain joku erehtyi tulemaan kahta metriä lähemmäksi. Ensimmäisenä iltana Kukka ja Veera sähisivät jopa toisilleen, sekä myös meille.
Illalla jätettiin kissat makuuhuoneeseen nukkumaan omiin kulmiinsa, mistä ne eivät illan aikana pahemmin suostuneet liikkumaan.

Seuraava aamu olikin sitten suorastaan yllättävä, kun heräsimme siihen kun makkarin ovea raavittiin. Ovella odotti kaksin kappalein harvinaisen innokkaita pikkukisuja odottamassa pääsyä tutkailemaan uutta maailmaa (65 neliötä kaiken kaikkiaan + parveke). Vanhoista kissoista Sissi ei ole enää ensimmäisen illan jälkeen kertaakaan pennuille ärhennellyt, Viiru sitäkin enemmän.

Päivä kerrallaan tässä on sitten eletty, ja hyvältä alkaa näyttää. Viiirukin on tässä pikkuhiljaa jo vähentänyt sähisemistään, joskin kyyristyy aina johonkin nurkaan kun pennut lähestyy.

No, tästä edes kirjoittelen tänne tilanteen kehittymisestä vähän useammin ;-)