Vuosi vaihtui onnistuneesti jo varsin perinteisen kaavan mukaisesti. Onnistuneet pirkseet kavereiden luona Miran kanssa, joskin tulin niin ikään perinteisesti juoneeksi hieman enemmän kuin oli tarkoitus. Ehkäpä syynä oli epäonnekas juusto fondue, tiedä häntä.
Kaikesta huolimatta hyvää uutta vuotta kaikille lukijoille!
Käväistiin Miran kanssa viikonloppuna perinteisellä Pohjois-Karjalan kierroksellamme. Tarkoitus on käydä sukuloimassa tätien luona, ja vierailla myös isovanhempieni haudalla Joensuussa. Näille reissuille mahtuu aina myös luontoretkeilyä, ja tällä kertaa päädyimme käymään katsomassa paikkaa nimeltä Kolvananuuro. Enon kunnassa sijaitseva luonnonsuojelualue on näkemisen arvoinen paikka. Kierros kokonaisuutena lienee n. 10 km pituinen patikkaretki. Kuvia tuosta retkestä löytyy täältä.
Matka kokonaisuutena onnistui mukavasti, ja ilman suurempia kommelluksia. Kertaalleen nähtiin auton editse viilettänyt peura, mutta lähempää tuttavuutta emme näihin otuksiin joutunut onneksi tekemään. Joensuu vaikuttaisi olevan remontissa koko paikka, eikä siellä perjantai-illan huumaa ollut nimeksikään. Käytiin Miran kanssa syömässä Kimmelin yhteydessä olevassa Fransmannissa, mistä ei löytynyt moitteen sijaa muista kuin omituisista WC-järjestelyistä.
Joensuusta jatkoimme Outokummun kautta Varkauden kautta Juvalle tätiä tapaamaan, ja sieltä edelleen illaksi kotiin Lohjalle. Kissoilla oli reissun ajan kissanpäivät Samin käytyä morjestamassa otuksia sekä perjantaina että lauantaina. Mirrit vaikuttivat tyytyväisiltä.
Kaiken kaikkiaan onnistunut, joskin lyhyt, pyrähdys Itä-Suomeen.
Viikonloppu sujahti taas ohi ennenkuin ehti kissaa sanoa. Perjantaina oli Salibandytreenit, lauantaina taloyhtiön pihatalkoot aamuöisen työvuoron lisäksi ja sunnuntaina sitten käytiin katsastamassa yhtä omakotitaloa tässä lähistöltä (ei, emme varsinaisesti ole aikeissa vaihtaa kämppää). Sitten sitä jo huomasikin, että piti lähteä töihin uuteen työviikkon… puuh. Aika tuntuu lentävän siivillä taas… Kohta on syksy ja talvi ja sitten aika taas pysähtyy!?
Lue lisää
Kävimme Miran kanssa eilen virailemassa vasta vihityssä Karhukallion lastenkodissa. Karhukallion lastenkoti on muodostunut kun Viherlaakson lastenkoti ja Kavallin nuorisokoti yhdistettiin saman johdon alle, ja nyt siis myös saman katon alle entisen Kavallin nuorisokodin tilalle rakennettuun melko hulppeaan rakennukseen.
Olen siis aikanaan itse asunut juurikin tuossa Kavallin nuorisokodissa ennen muuttoani ensimmäiseen omaan asuntoon Espoonlahdessa. Tämä siis joskus vuonna miekka ja kivi (1991?). Täytyy kyllä myöntää, että on olosuhteet hieman muuttuneet niistä ajoista… Mutta sitähän se kehitys on.
Oli todella mukava tavata vanhat tutut… tai no, osa heistä. Muita samaan aikaan paikassa asuneita nuoria paikalla ei samaan aikaan ollut, mutta pari tuttua ohjaajaa sentään oli tallella. Tsemppiä Merville ja onnea uuteen ”kotiin”. Tarvii vissiin käydä useamminkin moikkaamassa, ellei muuten niin pyörää näyttämässä ;-)
 |  | ||
