Pikavisiitti Pohjois-Karjalaan

Kolvananuuro

Käväistiin Miran kanssa viikonloppuna perinteisellä Pohjois-Karjalan kierroksellamme. Tarkoitus on käydä sukuloimassa tätien luona, ja vierailla myös isovanhempieni haudalla Joensuussa. Näille reissuille mahtuu aina myös luontoretkeilyä, ja tällä kertaa päädyimme käymään katsomassa paikkaa nimeltä Kolvananuuro. Enon kunnassa sijaitseva luonnonsuojelualue on näkemisen arvoinen paikka. Kierros kokonaisuutena lienee n. 10 km pituinen patikkaretki. Kuvia tuosta retkestä löytyy täältä.

Matka kokonaisuutena onnistui mukavasti, ja ilman suurempia kommelluksia. Kertaalleen nähtiin auton editse viilettänyt peura, mutta lähempää tuttavuutta emme näihin otuksiin joutunut onneksi tekemään. Joensuu vaikuttaisi olevan remontissa koko paikka, eikä siellä perjantai-illan huumaa ollut nimeksikään. Käytiin Miran kanssa syömässä Kimmelin yhteydessä olevassa Fransmannissa, mistä ei löytynyt moitteen sijaa muista kuin omituisista WC-järjestelyistä.

Joensuusta jatkoimme Outokummun kautta Varkauden kautta Juvalle tätiä tapaamaan, ja sieltä edelleen illaksi kotiin Lohjalle. Kissoilla oli reissun ajan kissanpäivät Samin käytyä morjestamassa otuksia sekä perjantaina että lauantaina. Mirrit vaikuttivat tyytyväisiltä.

Kaiken kaikkiaan onnistunut, joskin lyhyt, pyrähdys Itä-Suomeen.

Kiireitä (taas)

Viikonloppu sujahti taas ohi ennenkuin ehti kissaa sanoa. Perjantaina oli Salibandytreenit, lauantaina taloyhtiön pihatalkoot aamuöisen työvuoron lisäksi ja sunnuntaina sitten käytiin katsastamassa yhtä omakotitaloa tässä lähistöltä (ei, emme varsinaisesti ole aikeissa vaihtaa kämppää). Sitten sitä jo huomasikin, että piti lähteä töihin uuteen työviikkon… puuh. Aika tuntuu lentävän siivillä taas… Kohta on syksy ja talvi ja sitten aika taas pysähtyy!?
Lue lisää

Historian lehtien havinaa

Kävimme Miran kanssa eilen virailemassa vasta vihityssä Karhukallion lastenkodissa. Karhukallion lastenkoti on muodostunut kun Viherlaakson lastenkoti ja Kavallin nuorisokoti yhdistettiin saman johdon alle, ja nyt siis myös saman katon alle entisen Kavallin nuorisokodin tilalle rakennettuun melko hulppeaan rakennukseen.

Olen siis aikanaan itse asunut juurikin tuossa Kavallin nuorisokodissa ennen muuttoani ensimmäiseen omaan asuntoon Espoonlahdessa. Tämä siis joskus vuonna miekka ja kivi (1991?). Täytyy kyllä myöntää, että on olosuhteet hieman muuttuneet niistä ajoista… Mutta sitähän se kehitys on.

Oli todella mukava tavata vanhat tutut… tai no, osa heistä. Muita samaan aikaan paikassa asuneita nuoria paikalla ei samaan aikaan ollut, mutta pari tuttua ohjaajaa sentään oli tallella. Tsemppiä Merville ja onnea uuteen ”kotiin”. Tarvii vissiin käydä useamminkin moikkaamassa, ellei muuten niin pyörää näyttämässä ;-)

Vanhentumista

Eilisiä allekirjoittaneen synttäreitä vietettiin vaimon, Roopen ja Akun kanssa Vaasassa järjestetyssä Poh-Kis:n kissanäyttelyssä. Reissuun lähdettiin lauantaina iltapäivällä, ja Vaasaan saavuimme vähän ennen kahdeksaa. Synttäreitä vietettiinkin jo lauantai-iltana käymällä syömässä Vaasan Fransmannissa. Ruoka oli hyvää, vaikka pihvi jäikin aavistuksen raa’aksi pyytämästäni medium plussasta. Hyvää silti.

Sunnuntaisessa näyttelyssä Roope sai kunniamainintansa, ja Aku ensimmäisen CAPIB -sertifikaattinsa. Aku käväisi lisäksi häviämässä Värin paras -kisassa itseään vanhemmalle urokselle, Roope vastaavasti jäi kakkoseksi siperiankissakastraattiurosten vertaillussa, ja välttyi näin joutumasta paneeliin. Roope olikin koko näyttelypäivän melkoisen huonotuulinen, joten tämä oli ehdottomasti hyvä tulos… Ainakin Roopen mielestä.

Takaisin Lohjalle suunnattiin sunnuntaina alkuillasta, ja vaikka keli ei paras mahdollinen ollutkaan, pääsimme perille ilman ongelmia. Olin tarkoituksella jättänyt autoon talvirenkaat alle, eikä päätös ollut yhtään huono, sillä takaisin ajeltiin vesi- ja räntäsateen seassa.