Tulevan Ruotsin matkan vuoksi pakolliset rokotukset ajoivat koko lauman kertarysäyksellä rokotettavaksi Eläinlääkäriasema Arkkiin. Vaikka matkassa oli viisi kissaa, ei varsinaisia ongelmia matkalla tullut. Normaalia maukumista sitäkin enemmän.
Pepillä havaittiin yksi rikkinäinen poskihammas, joka on varmasti melko kipeä. Pepi saikin heti ajan hampaan poistoon ensi viikon tiistaille.
Veeran kunto paranee päivä päivältä. Vielä sunnuntai-iltaan asti kiinni ollut kipulaastari taisi itsessään nostattaa kissalla kuumetta, sillä heti laastarin poistamisen jälkeen kuume laski. Sunnuntain jälkeen Veera on intoutunut kehräämäänkin, ja sitä kehräystä sitten piisaakin. ;-)
Vielä sunnuntaina Veeran käveleminen on hyvin rauhallista ja horjuvaa… Tiedä onko tuosta kipulääkkeestä aiheutunut jonkin sortin vieroitusoireetkin, mutta maanantaina kulkeminen on normalisoitunut. Ei Veera vielä aivan oma itsensä ole, mutta aletaan olla jo lähellä sitä.
Onneksi on tuo kissavakuutus, niin ei lääkärikustannuksetkaan hirvittänyt! Korvaus kuittasi samantien useamman vuoden vakuutusmaksut.
Kaiken auto- ja salibandytohinan ohella kiinnitimme eilen huomiota siihen, että Veera oli kotiin tullessamme poikkeuksellisen vaisu. Ei tullut tavalliseen tapaansa morjestamaan kotiin saapuneita, eikä oikein tahtonut illan aikana tehdä mitään muuta kuin nukkua omassa lempipaikassaan.
Normaalisti Veera jutustelee varsin paljon kissaksi, mutta eilen ei edes silittely saanut aikaan minkään sortin verbaalista vastausta. Alkuillasta tyttö kyllä hyvin vaimeasti kehräsi, mutta normaaliin lähinnä polttomoottorilta kuullostavaan rutinaan verrattuna melkoisen vaisua sekin oli.
Ulkoilemassa Veera sentään jaksoi käydä, joskin sekin taisi olla lähinnä ulkoilmassa istuskelua.
Sama vaisu meininki jatkui myös tänä aamuna, eikä Veera innostunut edes aamiaiselle. Pitänee illalla soitella eläinlääkärille toimintaohjeiden saamiseksi. Toivotaan, ettei kyseessä ole mitään sen vakavempaa.
Update @ 16.12.2009 21:00: Veera on edelleen vaisu, eikä oikein tahdo tehdä muuta kuin käpertyä kerälle mahdollisimman hyvään piiloon. Yritimme päästä näyttämään Veeraa eläinlääkärille, mutta kaikki mahdolliset paikat olivat tältä illalta täynnä.
Kunnallinen eläinlääkäri neuvoi tarkkailemaan tilannetta aamuun.
Mittasimme Veeralta lämmöt, jotka olivat yli 40 astetta. Kun kissan normaali lämpö on 38,5 astetta, on Veeralla jo melkoisesti kuumetta. Voi olla, ettei tule nukuttua ensi yönä.
Update @ 17.12.2009 06:50: Kuume ei ole laskenut, joten aamu aloitetaan viemällä Veera Felinaan. Toivottavasti siellä on sen verran joustoa, että päästään sisään. Lisää päivän mittaan.
Update @ 17.12.2009 23:40: Veera pääsi sairaalasta kolmelta, ja voi jo paremmin. Ongelmien aiheuttajaksi todettiin haimatulehdus sekä Giardia infektio. Tarkoittaa koko lauman madotusta ja kodin desinfiointia. Veera sai sairaalasta mukaan antibiootit ja kipulääkityksen laastarina kylkeen, mikä tuo mukanaan kaulurin mistä neiti ei tykkää ollenkaan. Veera on nyt eristyksissä muusta laumasta ainakin sunnuntai-iltaan asti. Lisää potilaasta kun tilanne kehittyy.
Käytiin eilen Kukan, Veeran, Pepin ja Roopen kanssa Arkissa rokotuksilla. No, Roope oli mukana vain näyttämässä hammastilannettaan, mutta muille kissoille rokotukset kuntoon. Kukka raukka sai taas mielettömän paniikkireaktion ja suoritti autoon varsinaisen suolityhjennyksen. Kotona kisumisua odottikin sitten suora tie pesuun, mistä neiti ei pitänyt tipan vertaa. Muut eivät olleet reissusta muutamaa kommenttia lukuunottamatta moksiskaan.
Tänään sitten oli Sissin vuoro käydä Yliopistollisessa Eläinsairaalassa kontrollikäynnillä. Lääkäriopiskelia ei taaskaan tahtonut löytää Sissiltä tassusta verisuonta, joten Sissi alkoi hermostua tunarointiin oikein kunnolla. Lopulta verinäyte otettiin kaulasta. Verikokeesta tarkemmin kunhan tulokset tullaan. Samalla Sissi kävi sydänfilmissä, missä huomattiin Sissillä esiintyvän ylimääräisiä lyöntejä. No, kyllähän Sissin sydänvaiva on ollut tiedossa jo jonkin aikaa. Ulospäin Sissi vaikuttaa olevan erinomaisessa kunnossa, mitä nyt on varsin rauhalliseksi herraksi muuttunut… Mutta kyllähän sitä rauhallinen saa jo liki 15 vuoden iässä olla.
Mira oli InCatin esittelynäyttelyssä ruokavastaavana, ja matkaan pääsi pitkästä aikaa Akun seuraksi Kukka ja Veera. Kukan matkustaminen autolla on ollut todella vaikeaa, joten olemme viimeisen viikon aikana yrittäneet totuttaa neitiä automatkailun saloihin käymällä miltei päivittäin pienellä lenkillä.
Kukka suoriutuikin matkasta yllättävän hyvin, joskin matkusti Miran sylissä. Itse näyttelypaikalla Kukka miukui jonkin aikaa ennenkuin rauhoittui näyttelyhäkkiin siskon päälle nukkumaan ;-).
Itse näyttely sujui hyvin, ja ihmiset tykkäsivät kaikista kissoista. Aku onnistui pariin otteeseen piiloutumaan häkin verhojen taakse, mutta ilmeisesti vain lyhyeksi aikaa kerrallaan. Ruokahommelitkin suijuivat hyvin, ja pääsimme näyttelystä kotiutumaan aivan aikataulun mukaisesti. Alunperin oltiin sovittu, että käyn hakemassa kissat ja tavarat neljän pintaan, ja jos Mira jää paikalle vielä hommiin, tulee hän sitten bussilla perässä. Jouduin näet itse matkaamaan salibandytreeneihin Lohjalle kello 18.00, joten ylimääräistä luppoaikaa ei liiemmin ollut.
Kotkimatka sujui hyvin sekin, ja päätimme pitää Kukan matkustustaitoja yllä viemällä neiti silloin tällöin ajelulle. Edellisestä kerrasta ennen tätä näyttelyä (ellei rokotuskäyntiä lasketa mukaan) oli ehtinyt vierähtää liki 2 vuotta.
 |  | ||
