Kävimme Mikan kanssa ajelulla tarkoituksena testata AutoComia PMR-puhelimilla pyörästä toiseen. Testi osoitti systeemin kohtalaisen hyvin toimivaksi. Puhe pyörästä toiseen kuuluu liki kilometrin päähän, vaikkakin pitkällä välimatkalla puheen lisääntyy rätinää. Todellinen testi järjestelmälle tulee kesän ensimmäisestä pidemmästä reissusta.
Viime kesäisten kokemusten perusteella erittäin hyväksi havaittu AutoCom järjestelmä tuli sitten viimeinkin hankittua. Pitkään en laitteen asentamista joutunut odottamaan, sillä perjantaina hankkimani järjestelmä asennettiin Mikan avustuksella jo eilen. Asennuksen yhteydessä tuli muutamaankin otteeseen kiroiltua Reveren onnettomia tiloja penkin alla, mutta AutoCom saatiin kuin saatiinkin mahtumaan satulan takaosan säilytyslokeroon. Kuvia asennuksesta tulossa.
Samassa yhteydessä yritimme saada asennettua pari viikkoa takaperin ostamani keskituen, mutta jouduimme nostamaan kädet pystyyn ennenkuin edes pääsimme kunnolla vauhtiin asennuksessa. Ilmeni nimittäin, että pyörän pakoputkisto pitäisi irroittaa jotta keskituen akseli saataisiin paikolleen. Ja BikeWorldin myyjä kun varoitteli siitä, että jouset on hankala saada paikoilleen, heh.
Otan tässä lähipäivinä yhteyttä BikeWorldiin saadakseni keskituelle sitä kautta asennuksen. Samassa yhteydessä pitää reklamoida paketista puuttuneesta keskituen ja pyörän äänenvaimentimen väliin tulevan kumisuojan puutteesta.
Sissin tulokset tikkien poiston yhteydessä otetuista verikokeista tulivat, eivätkä uutiset olleet aivan parhaita mahdollisia. Sissillä on edelleen kilpirauhasen liikatoimintaa, mikä voi oikeastaan tarkoittaa kahta asiaa. Joko Sissillä on niin paljon kilpirauhaskudosta jäljellä (esimerkiksi rintaonteloissa), että ne puskevat hormoonia vieläkin liikaa, tai sitten arvot eivät vielä ole ehtineet laskea leikkauksen jälkeen.
Asian varmistamiseksi käymme kontrollissa jo ensi viikolla Arkissa ja kuukauden kuluttua Eläinsairaalassa.
Hyviä uutisia sen sijaan olivat tiedot siitä, ettei Sissillä ole vieläkään tullut kalsiumin vajausta, eikä merkkejä tulehduksista tai muista ylimääräisistä oireista ole. Sissi on piristynyt entisestään ja haluaa päivittäin ulkoilemaan eristyksistä.
Roope sen sijaan on jo hyvällä malliilla paranemisen suhteen. Ukko on saanut tehtyä tarpeensa normaalisti ja merkkejä sairaudesta ei juuri enää ole. Ukko haluaisi kovin jo pois eristyksistä, jossa olemme häntä pitäneet (viimepäivinä tosin vain yöt).
Roope ei jostain syystä ole pariin päivään onnistunut tekemään hätiään hiekkalaatikkoon yrittämisestä huolimatta. Pahimmillaan Roope käy muutaman minuutin välein kokeilemassa pikkuhätää, mutta tuloksena on vain pieni liraus. Jo eilen eristimme Roopen muista kissoista saadaksemme varmuuden tähän vessatouhuun, ja kun se eilisen päivän ja viime yön aikana osoittautui liki olemattomaksi, tänään oli sitten aiheellista varata Roopelle aika lekuriin.
Saimme ajan Lohjan Pieneläinklinikalle, ja Roope pääsi tutkimuksiin ennen puolta päivää. Tarkemmat analyysit kuulemme sitten alkuillasta, kun Roope pääsee pois.
Sissi sen sijaan on parantunut erinomaisesti leikkauksestaan. Kaulalla oleva leikkaushaava on miltei kadonnut, ja Sissi on entistä innokkaammin haluamassa pois eristyksistä. Sissi onkin saanut kulkea jo valvotusti lauman mukana esimerkiksi kissatahaan, mutta haluaa sitten itse vielä takaisin ”turvaan” kun jonkin aikaa on muiden kissojen seurassa ollut. Kuitenkin paluu aktiivisesti lauman jäseneksi näyttää tässä vaiheessa todennäköiseltä. Hyvä Sissi!
Edit 18:20:
Roopella todettiin virtsarakon tulehdus, ja herra sai klinikalla antibioottia ja virtsarakon seinämää suojaavaa lääkettä pistoksena. Lääkäri määräsi herralle mukaan Synulox ja Arthryl merkkisiä lääkkeitä. Lisäksi Roopen virtsanäyte viljeltiin, ja sen tuloksista kuulemme torstaina.
Sissi pääsi eilen sairaalasta, ja oli todella iloinen kotiin päästystä. Matka kotiin sujui ilman ongelmia, ja kotiin päästyään ukko oli kuin ei olisi missään käynytkään. Heti kotiin päästyään ukko hyppäsi omaan hiekkalaaitikkoon ja lirautti isot pissat ensi töikseen. Sen jälkeen tutkittiin ruokakuppia aivan kuin sanoen ”eiks tässä talossa saa kissa mitään ruokaa?”.
Kävin sitten kotiinpaluun kunniaksi hakemassa kaupasta Sissin lempiherkkua, eli maksaa. Herkku ei kauaa lautasella vanhentunut, vaan Sissi söi hyvällä ruokahalulla.
Kaikki siis näyttää olevan hyvin, ja Sissi on toipunut leikkauksesta erinomaisesti. Seuraava askel tässä operaatiossa on parin viikon päästä, kun Sissin tikit kaulan haavasta poistetaan (laitan uusia kuvia Sissistä sivuille illan aikana). Tietenkin tarkkailemme haavan paranemista ja ennenkaikkea sitä, ettei Sissi lähde raapimaan haavaa. Haava onneksi on sellaisessa paikassa, ettei siihen Sissi yllä nuolemaan.
 |  | ||
