Savuton vuosi

Sauhuttelu loppui 6.2.2008 klo 10:36.

Äkkiä se aika kuluu. On kulunut täsmälleen vuosi siitä kun stumppasin viimeisen kerran. Kertaakaan en ole sortunut, mikä yllätti ennenkaikkea itseni positiivisesti. Mieli on kyllä tehnyt montakin kertaa, mutta toistaiseksi on lopetus pysynyt voimissaan. Edes vuodenvaihteen suhteellinen kosteus ei tilannetta onnistunut horjuttamaan. Hyvä niin.

Painoa on tullut 7-8 kiloa lisää (toivoinkin viitisen kiloa lisää, mutta menköön tämäkin). Kaipa haju- ja makuaisti on osoittanut jotain parannusta, mutta ei niin konkreettista kun on mainostettu. Tupakka tuoksuu edelleenkin nenässä hyvältä, saisi se jo muuttua, pentele.

No, näillä mennään. Linkki tuohon savuttomuuden lyhyeen oppimäärään lienee aika poistaa sivun ylälaidasta. Kiitokset kaikille tukijoille. (kuva Euroopan Parlamentin sivuilta)

Kisut hoidettavana

Edellisen tarkistuskäynnin tuloksina Kukka, Pepi ja Roope oli tarkoitus tulla hampaiden puhdistuskäynnillä Eläinlääkäriasema Arkissa. Mira päätti kuitenkin, ettei Roope lähde mukaan ennenkuin on käynyt sydänultrassa tarkistettavana. Tilalla mukaan lähtee Sissi verikokeisiin. Loppumetreillä Roope lähti kuin lähtikin mukaan, tosin vain rokotettavaksi Miran huomattua rokotuksen mennen vanhaksi.

Käynti sujui muuten aivan odotusten mukaisesti, mutta toinen asiakas kuuden frettinsä kanssa oli ilmeisesti ymmärtänyt varatun aikansa väärin, ja oli tullut paikalle meidän kanssa samaan aikaan (eli puoli tuntia myöhässä varaukseensa nähden). Koska meillä ei ollut mikään kiire, ja frettilauman piti saada rokotuksensa kiireellisesti jonkin ulkomaanmatkan aikataulujen takia, päätimme joustaa omassa ajassamme siten, että loput kissat hoidettaisiin frettilauman jälkeen. Jo rauhoitetun Pepin hoitoa ei voinut siirtää, sillä rauhoite kestää vain lyhyen aikaa.

Eläinlääkäri kiitteli joustoamme, ja saimmekin ihan kohtuullisen alennuksen omaan lääkärilaskuumme kiitokseksi. Frettilauman omistajilta emme kuulleet mitään, vaikka olimme käytännössä katsoen samassa huoneessa. No, mitäpä sitä turhaan kiittelemään kun kerran meinasi oma aikataulu mennä ihan sekaisin. Oi voi…

Tärkein kuitenkin meni niinkuin pitikin, eli meidän tytöt saivat hammashoitonsa, Roope rokotuksensa ja Sissi antoi verkikokeensa juuri sillä tyylikkyydellä, mitä olemme vuosien varrella tottuneet odottamaan. Mahtava katti kertakaikkiaan. Ja sai kehuja – taas.

Kukka ei hoidon jälkeen saanut herätettä, vaan saimme mukaamme ruiskussa muutaman pisaran tiputettavaksi Kukan ikeneen kotona. Tällä keinoin Kukan ei tarvinnut voida pahoin kuin yhteen suuntaan autossa. Pepi sitävastoin sai herätteen jo eläinlääkärissä, ja alkoi heräillä jo matkan aikana. Molemmat kissat olivat vielä illalla tokkurassa, mutta aamuun mennessä molemmat tytöt olivat taas virkeitä kuin peipposet konsanaan, eikä hammaslääkäristä ollut jälkejllä kuin muisto. Samoin kuin hammaskivistä.