Pikavisiitti Pohjois-Karjalaan

Kolvananuuro

Käväistiin Miran kanssa viikonloppuna perinteisellä Pohjois-Karjalan kierroksellamme. Tarkoitus on käydä sukuloimassa tätien luona, ja vierailla myös isovanhempieni haudalla Joensuussa. Näille reissuille mahtuu aina myös luontoretkeilyä, ja tällä kertaa päädyimme käymään katsomassa paikkaa nimeltä Kolvananuuro. Enon kunnassa sijaitseva luonnonsuojelualue on näkemisen arvoinen paikka. Kierros kokonaisuutena lienee n. 10 km pituinen patikkaretki. Kuvia tuosta retkestä löytyy täältä.

Matka kokonaisuutena onnistui mukavasti, ja ilman suurempia kommelluksia. Kertaalleen nähtiin auton editse viilettänyt peura, mutta lähempää tuttavuutta emme näihin otuksiin joutunut onneksi tekemään. Joensuu vaikuttaisi olevan remontissa koko paikka, eikä siellä perjantai-illan huumaa ollut nimeksikään. Käytiin Miran kanssa syömässä Kimmelin yhteydessä olevassa Fransmannissa, mistä ei löytynyt moitteen sijaa muista kuin omituisista WC-järjestelyistä.

Joensuusta jatkoimme Outokummun kautta Varkauden kautta Juvalle tätiä tapaamaan, ja sieltä edelleen illaksi kotiin Lohjalle. Kissoilla oli reissun ajan kissanpäivät Samin käytyä morjestamassa otuksia sekä perjantaina että lauantaina. Mirrit vaikuttivat tyytyväisiltä.

Kaiken kaikkiaan onnistunut, joskin lyhyt, pyrähdys Itä-Suomeen.

Sissi kontrollikäynnillä Yliopistollisessa Eläinsairaalassa

Sissi

Sissi käväisi kontrollikäynnillä Yliopistollisessa Eläinsairaalassa. Ukko käyttäytyi hyvin esimerkillisesti, kuten aina, ja hämmästytti käytöksellään niin hoitajat kuin lääkäritkin. Kilpirauhashormonin lisäksi Sissiltä mitattiin verenpaine, jonka havaittiin olevan sen verran koholla, että Sissille määrättiin verenpainelääkitys. Samalla sovittiin, että Sissi kävisi sydänultrassa ja verenpaine mitattaisiin uudelleen tuon käynnin yhteydessä verenpainelääkityksen vaikutuksen varmistamiseksi.

Sissin sydänultra on nyt varattu tiistaille 16.9.2008.

Aku ja Roope rutiini käynnillä lääkärissä

Roope ja Aku

Roope käväisi ottamassa uusintaa rokotukselleen, ja Aku vastaavasti käväisi Rabies vasta-aine testissä tulevaa ulkomaan näyttelykäyntiä varten. Roopesta ei selvästikään enää oikein tahdo tykätä automatkustamisesta, ja surkutteli asian kamaluutta melkein koko matkan Arkkiin. Matka takaisin sentään sujui jo paremmin.

Esittelynäyttelyssä Espoossa

Mira oli InCatin esittelynäyttelyssä ruokavastaavana, ja matkaan pääsi pitkästä aikaa Akun seuraksi Kukka ja Veera. Kukan matkustaminen autolla on ollut todella vaikeaa, joten olemme viimeisen viikon aikana yrittäneet totuttaa neitiä automatkailun saloihin käymällä miltei päivittäin pienellä lenkillä.

Kukka suoriutuikin matkasta yllättävän hyvin, joskin matkusti Miran sylissä. Itse näyttelypaikalla Kukka miukui jonkin aikaa ennenkuin rauhoittui näyttelyhäkkiin siskon päälle nukkumaan ;-).

Itse näyttely sujui hyvin, ja ihmiset tykkäsivät kaikista kissoista. Aku onnistui pariin otteeseen piiloutumaan häkin verhojen taakse, mutta ilmeisesti vain lyhyeksi aikaa kerrallaan. Ruokahommelitkin suijuivat hyvin, ja pääsimme näyttelystä kotiutumaan aivan aikataulun mukaisesti. Alunperin oltiin sovittu, että käyn hakemassa kissat ja tavarat neljän pintaan, ja jos Mira jää paikalle vielä hommiin, tulee hän sitten bussilla perässä. Jouduin näet itse matkaamaan salibandytreeneihin Lohjalle kello 18.00, joten ylimääräistä luppoaikaa ei liiemmin ollut.

Kotkimatka sujui hyvin sekin, ja päätimme pitää Kukan matkustustaitoja yllä viemällä neiti silloin tällöin ajelulle. Edellisestä kerrasta ennen tätä näyttelyä (ellei rokotuskäyntiä lasketa mukaan) oli ehtinyt vierähtää liki 2 vuotta.

Aku Forssassa

Ery-Syd

Olimme lauantaina Akun kanssa Ery-Sydin ja Rurokin yhteisnäyttelyssä Forssassa. Jännitystä saatiin jo heti matkan aikana, kun aamuhämärässä julmetun iso peura hyppäsi auton eteen hieman Karkkilan jälkeen. Tällä kertaa reagointiaikaa oli muutama sekunnin osa edellistä kertaa enemmän, joten paniikkijarrutus ja väistöliike riittivät välttämään törmäyksen, vaikka läheltä piti. Mira ei edes nähnyt peuraa, vaikka se pyyhälsi auton keulan editse tuskin metriä kauempaa. Ajoin tuolloin suunnilleen kahdeksaa kymppiä.

Itse näyttelypaikka oli Forssan raviradan päärakennus, ja erittäin huono paikka kissanäyttelylle pienen tilansa vuoksi. Paikka oli ängetty aivan liian täyteen. Itselläni paloi hermot jo heti kättelyssä, enkä sitten jäänyt näyttelypaikalle, vaan suoriuduin kotiin päiväksi.

Näyttelyn osalta menikin sitten ihan hienosti. Aku sai viimeisen CAP sertinsä ja valmistui Premioriksi. Tuomari tykkäsi Akusta niin paljon, että valitsi tuomarin parhaaksi ja näin Aku pääsi ensimmäistä kertaa paneeliin. Paneelissa sitten ei ääniä enää tullutkaan, mutta silti aivan upea suoritus!

Tulin samalla sitten päivittäneeksi tämän vuoden näyttelytulokset kissojen sivuille.