Sissi sydänultrassa

Sissi

Sissi kävi nyt uudestaan Yliopistollisessa Eläinsairaalassa edellisellä käynnillä havaitun korkean verenpaineen kontrollissa. Samassa yhteydessä suoritettiin myös sydämmen ultraäännitutkimus ja käytiin läpi Sissin röntgenkuvien löydökset.

Valitettavasti uutiset eivät olleet kovin hyviä.

Sissin sydämmen vasemmassa eteisessä on jotani häikkää, ja sydänläppä vuotaa. Tästä kerääntyy nestettä keuhkoihin, joiden kapasiteetti on pudonnut miltei puoleen puolentoista vuoden takaisen leikkauksen yhteydessä otettuihin röntgenkuviin verrattuna. Sissi saikin lääkemääräyksen nesteenpoistoon sekä asperinia veritulppariskiä pienentämään. Riski veritulppaan ja sen myötä halvaukseen on varsin suuri. Lisäksi Sissillä on mahdollisesti kasvain rinnan alueella, joka omalta osaltaan painaa keuhkoja.

Ainoa positiivinen asia on, että Sissin verenpaine oli palannut normaaliksi, mutta sydänvian vuoksi lääkitystä jatketaan edelleen.

On toki selvää, että tämä kaikki tarkoittaa käytännössä Sissin jäljellä olevan ajan olevan vähissä. Todennäköisesti puhumme ennemmin viikoista kuin kuukausista, vaikkakin Sissi on monta kertaa osoittanut olevansa varsinainen sitkeä Sissi. Tuskia Sissillä ei eläinlääkärin tulkinnan mukaan pitäisi olla.

Lisäys 19.09.2008 @ 18:30: Saatiin tulokset YES:sta, ja Sissin T4-arvo oli 15, eli on tullut rajojen sisään ( viitearvot 12-58 ). Lääkemäärä tiputetaan neljään tablettiin päivässä, ja soitellaan parin viikon päästä uudelleen ja konsultoidaan tilanteen kehittymisestä.

Toistaiseksi siis näyttää olosuhteisiin nähden hyvältä.

Pikavisiitti Pohjois-Karjalaan

Kolvananuuro

Käväistiin Miran kanssa viikonloppuna perinteisellä Pohjois-Karjalan kierroksellamme. Tarkoitus on käydä sukuloimassa tätien luona, ja vierailla myös isovanhempieni haudalla Joensuussa. Näille reissuille mahtuu aina myös luontoretkeilyä, ja tällä kertaa päädyimme käymään katsomassa paikkaa nimeltä Kolvananuuro. Enon kunnassa sijaitseva luonnonsuojelualue on näkemisen arvoinen paikka. Kierros kokonaisuutena lienee n. 10 km pituinen patikkaretki. Kuvia tuosta retkestä löytyy täältä.

Matka kokonaisuutena onnistui mukavasti, ja ilman suurempia kommelluksia. Kertaalleen nähtiin auton editse viilettänyt peura, mutta lähempää tuttavuutta emme näihin otuksiin joutunut onneksi tekemään. Joensuu vaikuttaisi olevan remontissa koko paikka, eikä siellä perjantai-illan huumaa ollut nimeksikään. Käytiin Miran kanssa syömässä Kimmelin yhteydessä olevassa Fransmannissa, mistä ei löytynyt moitteen sijaa muista kuin omituisista WC-järjestelyistä.

Joensuusta jatkoimme Outokummun kautta Varkauden kautta Juvalle tätiä tapaamaan, ja sieltä edelleen illaksi kotiin Lohjalle. Kissoilla oli reissun ajan kissanpäivät Samin käytyä morjestamassa otuksia sekä perjantaina että lauantaina. Mirrit vaikuttivat tyytyväisiltä.

Kaiken kaikkiaan onnistunut, joskin lyhyt, pyrähdys Itä-Suomeen.

Sissi kontrollikäynnillä Yliopistollisessa Eläinsairaalassa

Sissi

Sissi käväisi kontrollikäynnillä Yliopistollisessa Eläinsairaalassa. Ukko käyttäytyi hyvin esimerkillisesti, kuten aina, ja hämmästytti käytöksellään niin hoitajat kuin lääkäritkin. Kilpirauhashormonin lisäksi Sissiltä mitattiin verenpaine, jonka havaittiin olevan sen verran koholla, että Sissille määrättiin verenpainelääkitys. Samalla sovittiin, että Sissi kävisi sydänultrassa ja verenpaine mitattaisiin uudelleen tuon käynnin yhteydessä verenpainelääkityksen vaikutuksen varmistamiseksi.

Sissin sydänultra on nyt varattu tiistaille 16.9.2008.

Aku ja Roope rutiini käynnillä lääkärissä

Roope ja Aku

Roope käväisi ottamassa uusintaa rokotukselleen, ja Aku vastaavasti käväisi Rabies vasta-aine testissä tulevaa ulkomaan näyttelykäyntiä varten. Roopesta ei selvästikään enää oikein tahdo tykätä automatkustamisesta, ja surkutteli asian kamaluutta melkein koko matkan Arkkiin. Matka takaisin sentään sujui jo paremmin.

Esittelynäyttelyssä Espoossa

Mira oli InCatin esittelynäyttelyssä ruokavastaavana, ja matkaan pääsi pitkästä aikaa Akun seuraksi Kukka ja Veera. Kukan matkustaminen autolla on ollut todella vaikeaa, joten olemme viimeisen viikon aikana yrittäneet totuttaa neitiä automatkailun saloihin käymällä miltei päivittäin pienellä lenkillä.

Kukka suoriutuikin matkasta yllättävän hyvin, joskin matkusti Miran sylissä. Itse näyttelypaikalla Kukka miukui jonkin aikaa ennenkuin rauhoittui näyttelyhäkkiin siskon päälle nukkumaan ;-).

Itse näyttely sujui hyvin, ja ihmiset tykkäsivät kaikista kissoista. Aku onnistui pariin otteeseen piiloutumaan häkin verhojen taakse, mutta ilmeisesti vain lyhyeksi aikaa kerrallaan. Ruokahommelitkin suijuivat hyvin, ja pääsimme näyttelystä kotiutumaan aivan aikataulun mukaisesti. Alunperin oltiin sovittu, että käyn hakemassa kissat ja tavarat neljän pintaan, ja jos Mira jää paikalle vielä hommiin, tulee hän sitten bussilla perässä. Jouduin näet itse matkaamaan salibandytreeneihin Lohjalle kello 18.00, joten ylimääräistä luppoaikaa ei liiemmin ollut.

Kotkimatka sujui hyvin sekin, ja päätimme pitää Kukan matkustustaitoja yllä viemällä neiti silloin tällöin ajelulle. Edellisestä kerrasta ennen tätä näyttelyä (ellei rokotuskäyntiä lasketa mukaan) oli ehtinyt vierähtää liki 2 vuotta.