Auto käväisi 255000 kilometrin määräaikaishuollossa, ja samassa yhteydessä huollosta ilmoitettiin, että auton ohjausvaihde systeemi (raidetanko?) on ilmeisesti hajoamassa. Voi kuulemma kestää vielä viikon, kuukauden, vuoden tai vaikka montakin vuotta – sitä ei mistään tiedä… Mutta että hajoamassa on.
Osa itsessään kustantaa varaosana 557 euroa ja siihen päälle ronski annos töitä. Kokonaiskustanne kerrottiin olevan suunnilleen 1200-1300 euroa. Ei hymyilyttänyt.
Samassa yhtedessä muistutettiin 300000 kilometrin kohdalla odottavasta jakopään hihnan vaihdoksesta, joka sekin olisi suunnilleen 1500 euron lovi jo ennestään laihaan lompakkoon. Ei hymyilyttänyt.
Tässä on edessä jokatapauksessa tärkeitä päätöksiä. Vaihtoehtoja on oikeastaan neljä;
Vaihtoehto 1: Ajetaan tällä autolla niin kauan kun se kestää, ja sen jälkeen sitten roudataan romikselle ja ostetaan sitten tilalle uusi auto korvaamaan tätä. Tässä tietysti on ongelmana se, että uutta autoa ostaessa pitää kehittää jostain käsirahan verran käteistä, että uuden auton saa edes rahoituksella hankittua.
Vaihtoehto 2: Muuten kuten vaihtoehto 1, mutta uutta autoa ei hankita. Tilalle hankitaan joku mahdollisimman halpa pommi, jolla voidaan hoitaa lehdenjakohommat ja kaupassa käynnit. Päivätyöhön tässä vaihdoehdossa kuljettaisiin linja-autolla. Auton luotettavuus toki tässä vaihtoehdossa on suuri kysymysmerkki, mutta tämä lienee vaihtoehdoista se kaikkein halvin.
Vaihtoehto 3: Vaihdetaan pikaisesti uuteen (tai ainakin uudehkoon) autoon niin kauan kun tämä auto on vielä leimassa. Tällöin autosta saa paikasta riippuen ainakin 1500-3000 euroa vaihdossa, ja sen pitäisi riittää uuden auton käsirahaan. Tämä vaihtoehto edellyttää, että vaihto tehdään ennenkuin ohjausvaihde tai jokin muu ”pakkokorjattava” osa laukeaa.
Vaihtoehto 4: Jatketaan kuten ennenkin. Korjataan autoa kun korjattavaa tulee ja toivotaan parasta sen suhteen, ettei mitään kallista tulisi eteen. Tämä vaihtoehto alkaa olla se, jota en enää tällä mun tuurilla halua pitää vaihtoehtona.
Kele!
